Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Siellä oli hän poikana ollut päiväläisapulaisena ja näytti sitä paitsi mieltyneen entiseen isäntäväkeensä, sillä sen pienen loma-ajan, jonka hänen uuttera työnsä myönsi, käytti hän maatilan pelloilla ja työhön vaimoni sanokoon mitä tahtoo ottaa tuo vieras tyttö pontevasti ja rivakkaasti osaa". Herra Markus ei ollut vielä käynynnä kävelyretkillään maatilan asuinhuoneiden läheisyydessä.
Minä olin yhdessä hänen kanssansa korkeintaan viiden minuutin verran, vastasin minä: minä puhuin hänen kanssansa niinkuin oli suostuttu. Tiedättekö mitä, virkkoi hän: parempi on meidän mennä kummankin erikseen; siten voimme pikemmin löytää hänet. Tulkaa kuitenkin kaikissa tapauksissa tunnin kuluttua tänne. Minä astuin rivakkaasti viinitarhaa alas ja syöksyin kaupunkiin.
Tuo tinttojen antaminen tapahtui aina varovasti isänisälle tahi emännälle tehdyn kuiskutuksen jälestä, ja ensimäinen seuraus tuosta kuiskutuksesta oli se että kuiskuteltu rupesi varovasti pilkistelemään rikkinäisistä akkunain reijistä ja oven raosta ulos, ja kun ei vaan mitään epäluulon alaista näkynyt, niin käytiin rivakkaasti tinttojen antamiseen.
Eräänä päivänä oli Niilo aamusta varhain uutterasti häilynyt kirveineen metsässä, kasken hakkuussa. Työ oli rivakkaasti edistynyt hänen käsissään. Iltapuoleen hän hetkeksi jätti kirveensä puun juureen ja istautui mättäälle levähtämään. Auringon säteet lämpimästi hyväilivät hänen poskiaan, linnut oksilla virsiään virittelivät ja metsän kukkaiset levittivät ympäristöön suloista tuoksuaan.
Thorbjörn rivakkaasti käänsi Synnöven puoleensa, mutta kun hän huomasi, että tämä oli vähällä ruveta itkemään, ei muuta neuvoa ollut, kuin jälleen hänet päästää; kovin on tuo ikävää, että hän on niin herkkä itkuun, arveli Thorbjörn. Siinä kun nyt seisoivat, kysyi tyttö hiljaa: "Mintähden sen kirjoitit?" "Sen Ingrid on sinulle sanonut." "On kyllä, mutta ... kovin olit silloin säälimätön."
Hiljaisessa pimeässä yössä marssittiin rivakkaasti eteenpäin, maissipeltojen kautta kulkevaa mutkaista, luikertelevaa tietä, kunnes päivän koittaissa kello 4 aikaan aamulla saavuimme Vidvirran rannalle. Heti saimme käskyn kahlata virran yli. Vettä oli vähä polven yläpuolelle, jotenkin kylmänlaista. Kursailematta astuimme veteen, kapteenimme Bremer edellä.
Minä huomasin hänen jo kaukaa. Hän seisoi, niinkuin silloin, ensi kohtauksessamme, rannalla, kyynärpäät nojautuneina käsipuihin, eikä kuullut, että minä häntä lähestyin. "Nastjenka!" huusin minä hänelle, taistellen tuskalla liikutustani vastaan. Hän kääntyi rivakkaasti puoleeni. "Noh", sanoi hän, "nopeasti!" Katselin häntä hämmästyneenä. "Noh, missä on kirje?
Sitte astui hän rivakkaasti Erkki Ollikaisen luo, laski kätensä hänen olalleen ja sanoi, syvän vakaisuuden kuvastaessa hänen miehevillä kasvoillaan: "Herää, Erkki! Et sinä vaikeroimisella ja toimettomuudella saa morsiantasi takaisin.
Thorbjörn lähestyi isää ja tarttui erääsen säkkiin. "Ehkä autan teitä?" "Kyllähän ne itsekin kannan," vastasi Sæmund, rivakkaasti heittäen säkin selkäänsä ja lähti myllylle. "Onhan niitä täällä piisaamaan asti," sanoi Thorbjörn. Kaksi suurta säkkiä sattui hänen eteensä, ne hän sovitti selkäänsä ja kantoi myllylle.
Heidän ohitseen ajoi matkamies maantiellä. Hevonen käveli rivakkaasti ja miehen rinnalla oli nuori vaimo. Kauhun kylmä hyristys kävi vaimon sydämmen lävitse, nähdessään vangit ja kiväärin. Mutta mies, joka istui vangin puolella, tervehti heitä, lausuen: "Hyvää iltapäivää!" Pitkä mies katsoi maantielle ja näki Topiaan. Moukari jäi ylös, arvet kasvoissa värähtelivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät