Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Pelimannit istuivat pöydän päähän ja virittelivät viulujansa muiden seisoessa parittain siinä paikassa, mihin kukin oli jäänyt. Tapa oli semmoinen, ett'eivät tanssin aloittajat lähteneet liikkeelle ensimäisen eikä toisenkaan pelin yrityksen jälkeen, mutta vasta kolmannella.
Klick ja Jägerhorn, Sprengtportenin salaisina lähetteinä, virittelivät taitavasti juoniaan ja esittivät alussa varovaisesti, sitten yhä avonaisemmin mitä rohkeimpia tuumia, kuten kuninkaan vangitsemista ja Suomen eroittamista Ruotsista omaksi puolueettomaksi, Wenäjän suojeluksen alaiseksi valtioksi. Heidän neuvokkuudellaan ja vehkeillään oli odottamattoman nopea menestys.
Mitään hätää minulla ei kuitenkaan ollut, sillä rensselissäni oli leipää ja palanen suolattua lihaa ja nukkua kellettää saatoin kattomullassa vallan hyvin. Rakuunat laittautuivatkin aivan oikein leiriin. Hevosensa he liekasivat kedoille ympäri taloa, virittelivät nuotioita ja alkoivat aterioida. Muuan nuotioista oli aivan riihen lähistöllä ja minun oli mukava seurata elämää sen ympärillä.
Eräänä päivänä oli Niilo aamusta varhain uutterasti häilynyt kirveineen metsässä, kasken hakkuussa. Työ oli rivakkaasti edistynyt hänen käsissään. Iltapuoleen hän hetkeksi jätti kirveensä puun juureen ja istautui mättäälle levähtämään. Auringon säteet lämpimästi hyväilivät hänen poskiaan, linnut oksilla virsiään virittelivät ja metsän kukkaiset levittivät ympäristöön suloista tuoksuaan.
Saipa nyt moni vikkeläjalkainen Mikko maksaa hienolla nahallansa muutaman makean palan. Jänisten tiedetään metsässä polkeilevan teitä pehmeään lumeen, ja näillepä teille virittelivät veljekset sadoittaisin messinkipauloja monen valkeaturkkisen surmaksi. Vielä olivat he rakentaneet itsellensä oivallisen, kalteva-aitaisen sudentarhan pensastoiseen ojankoon ahon itäiselle reunalle.
Sillä välin virittelivät pelimannit viulujansa, ikäänkuin mielipahoissaan kuin ei tuokaan muka kelvannut, vaikka he kokivat parastansa panna.
Eräänä päivänä oli Niilo aamusta varhain uutterasti häilynyt kirveineen metsässä, kasken hakkuussa. Työ oli rivakkaasti edistynyt hänen käsissään. Iltapuoleen hän hetkeksi jätti kirveensä puun juureen ja viskautui mättäälle levähtämään. Auringon säteet lämpimästi hyväilivät hänen poskiaan, linnut oksilla virsiään virittelivät ja metsän kukkaiset levittivät ympäristöön suloista tuoksuaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät