United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Cethegus mietti sivellen poskiaan vasemmalla kädellään.
Ja eikö isänkin silmissä ollut jotain, joka soimasi häntä? vaikka hän aina olikin niin hyvä ja ystävällinen, taputti hänen poskiaan ja suuteli häntä. Aino meni ylös huoneesensa, hän tunsi suuren halun saada itkeä, vaan hän ei voinut. Hän istuutui tuolille ikkunan eteen, nojasi kyynäspäänsä ikkunalautoja vasten, ja katseli ulos pää käden nojassa.
"Pikku tytöt" nousivat ja katsoivat kulmakarvainsa alta Gabrielleen ikäänkuin olisivat toivoneet apua häneltä. Mutta Gabrielle luki niin innokkaasti kuin hän ei olisi nähnyt eikä kuullut, mitä hänen ympärillään tapahtui ja pikku tyttöjen ei siis muuta auttanut kuin totella. He niiasivat pastorille ja sallivat äitipuolensa huulillaan koskettaa heidän poskiaan sekä kiirehtivät sitten pois salista.
Ja sitten hän suuteli hänen suutaan, leukaansa, poskiaan, suuteli häntä suutelemistaan lämpöisillä, tuoksuvilla lapsenhuulillaan... Noista suuteloista hän herää.
Eikä hän myöskään huomaa, että minä todella koetan olla huolellinen ja säntillinen ... koetan paljon enemmän kuin avioliittomme alkuaikoina ... mutta hän ei välitä siitä ... hän vain pilkkaa minua..." Ja syvä suru, tuskallinen, värisyttävä halu, halu saavuttaa jotain, joka ainaiseksi näytti paenneen, sai hänen huulensa vavahtelemaan ja suuret kyyneleet vierimään pitkin hänen poskiaan.
Hänen edessään oli hänen raamattunsa, Johanneksen 16 ja 17 luku. Vähän ennen kuolemaansa sanoi hän minulle: Kasvata Anteroa niin, ettei hän hylkää Jumalaa.» Antero luki sen vielä uudelleen. Kyyneleet alkoivat valua hänen poskiaan pitkin. Viihdyttävä onnellisuuden tunne tulvaili läpi hänen sielunsa. Ahdistus ja pinnistys oli poissa. Minä olen löytänyt isän, äidin, itseni ja elämäni sisällön.
Hänen täytyy alkaa katsoa ja oppia, ett'ei hänestä tule semmoista tuhmaa lorttia, jonkalainen minä itse täällä olin..." Saara meni hänen eteensä, pani kätensä hänen olkapäilleen ja siveli hänen poskiaan. "Sinun täytyy vielä tänä vuonna jättää poika minulle! Ensi vuonna voit ottaa hänet mukaasi!" "Enkös tiennyt sitä? enkös tiennyt sitä enkös tiennyt sitä!
Näin aprikoi Maria, eikä enään kyyneleet kastelleet hänen vaalistuneita poskiaan, kuten joku aika takaperin, jolloin hän unelmissaan seurasi armastaan sodan kauhussa: kuinka mahdotointa hänen on enään olla elossa kuinka paljon hän oli saanut kärsiä sodassa ja kuinka kurjasti hänen täytyi kuolla.
"Mitä tarkoitat paremmalla?" kysyi Lisbet innoissaan, mutta samalla hieman pelokkaasti. "Sano, pikku Tulla!" virkkoi Dora, tarttuen Tullan käteen ja painaen sen rintaansa vasten. Mutta Tulla ei voinut vastata. Hän katsoi avuttomana sisariinsa, ja suuret kyyneleet alkoivat vieriä pitkin hänen poskiaan.
Musta ruumis-arkku oli keskellä venhettä ja vanha, ijäkäs vaimo istui arkun rinnalla. Vaimon sydän oli särjetty, kasvonsa murheen murtamat ja väsyneenä nojasi hän päätään ruumis-arkkuun. Kyynelet valuivat tulvana alas hänen ryppyisiä poskiaan pitkin, mutta somina heiluivat hopean-harmaat hiukset arkun mustalla kannella.