United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tämä seikka on todella seikka, kahden veroinen, sillä hän seisoi aivan lähelläni, eikä tapaturmani saattanut jäädä häneltä huomaamatta, etenkään kun olimme samassa työssä, erään arkun kiinniköyttämisessä, joka oli vähällä murtautua laidan läpi".
Helena kaivoi, kunnes oli ehtinyt 2 kyynärän syvyydelle. Hiki tippui hänen otsaltaan. Hän polveusi nyt arkkusen viereen, luki pienen rukouksen ja laski sitten arkun hautaan. Seisottuaan hetken, kädet ristissä haudan edessä, hän vihdoin läksi hiljaa astumaan kotia päin.
Näin tytön kirkossa tuonaan Kävin vieraissa hänen luonaan: Jo akka kahvit ja leivät tuo, Mut ukko käy arkun luo Ja velkakirjoja kaivaa! Ja yskii: "muistia niinkuin vaivaa Lues äänehen mulle nuo" Ja hei, pojat! eikös totta? Ja hei, pojat! tyttö, jotta ! Mä tiedän perijättären, Mut missä, en hiisku, en. Vai pyytä kärpälle näätä? Ois miehessä mieltä ja viisaassa päätä, Jos kertoisin teille sen!
Hetkeksi valo lankesi myös miehen kasvoille, ja Mahmud tunsi hänet. Se oli leipuri. Pimeässä ei leipuri voinut oikein tietää, missä hänen uhrinsa oli, mutta äkkiä hän huomasikin hänet ja ryntäsi häntä kohti kirves ojossa. Mutta kuningas oli huomannut hänen aikomuksensa, väistyi syrjään ja piiloutui suuren arkun taakse, joka seisoi nurkassa.
Esa istui miettiväisen näköisenä arkun toisessa päässä, Valpuri, kyyneleitä vuodattaen, toisessa. Edellinen punnitsi ajatuksissaan niitä tapauksia, jotka olivat tämän loppukohtauksen matkaansaattaneet.
Taasen luo hän silmänsä tuohon mieheen, ja yhä selvemmin muistaa hän nähneensä hänet ennen ja kumminkin on mies pukeutunut ulkomaalaisen pukuun vaan missä, sitä ei Klaus muista. Silloin kuulee hän äänen, joka saa hänet unhottamaan vieraan, äänen arkun takaa, Marian äänen. Paroonin sydän tykyttää kovemmasti; hänen mielensä muuttuu iloiseksi.
Ei, ei, minä en tahdo niitä!... Piiloittakaa te ne häntä varten! Kuten käskette ... mutta vastahakoisesti minäkin ne otan huostaani, sillä jos havaitaan tilankonttoristin arkun pohjalla olevan niin paljon rahoja, luullaan varmasti hänen ne varastaneen. Minne hän lähti?
Hänen jälkensä näkyivät tomussa ja näitä jälkiä oli nimismies huomannut jo rappusilla. Matti oli ollut avojaloin. Arkun luokse, missä Matti makasi, pysähtyivät askeleet. Matti tunsi nyt, että hän oli hukassa. Ja tämä tuntonsa ei häntä pettänyt. Siinä seisoi arkun vieressä nimismies ja kapteeni Kornman sekä vielä kaksi talon trengeistä, kun arkku avattiin. Siinä makasi mies!
Oli siinä useoita saattamassa, ja minäkin istuin muutamissa kärryissä. Kun tulimme kirkkomäelle, pyysivät moniaat muorini vanhat tuttavat, että arkun kansi aukaistaisiin. Se tehtiinkin, ja epälukuinen joukko kansaa, etenkin köyhiä naisia meidän puolelta seurakuntaa arvaten ne olivat keräytyi vainajan kasvoja viimeistä kertaa katsomaan.
Arkun kantoivat silloin niinkuin meidänkin aikanamme läheisimmät sukulaiset alttarin edessä olevalle arkkujalustalle ja kun virsi oli laulettu ja ruumissaarna pidetty, astui pappi arkun luo ja esitti vainajan elämäkerralliset tiedot; esitys muodostui tavallisesti mitä oivallisimmaksi ansioluettelopuheeksi. Vasta sitten toimitettiin asiaankuuluva haudansiunaus.