Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Mene tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan: kontion kivikololle, metsän karhun kartanolle, jossa karhut tappelevat, kontiot kovin elävät! Kourin hiivoa kokoa, käsin vaahtea valuta, se kanna Kavon kätehen, tuo olallen Osmottaren! "Jopa taisi näätä juosta, rinta kulta riehätellä.
Lents kompastuu tuoliin, haparoitsee takasin kamariin ja huutaa: "Anni, me olemme haudatut, me olemme lumeen haudatut!" Molemmat eivät saa sanotuksi sanaakaan, lapsi yksin huutaa kovasti, ja kanat vajassaan kaakottavat surkiasti, juuri kuin näätä olisi käynyt heidän kimppuunsa; sitte on kaikki niin hiljaista kuin haudassa. KOLMASNELJ
Pian sen runko alkoi vavahdella; vielä muutamia iskuja, niin se kaatui maahan ryskyen ja paukkuen kuin satavuotisen jättiläisen sopii. "Syytäkää lunta hongan sisään ja koettakaa sammuttaa tuli", huusi Taneli juosten hongan runkoa pitkin ja tukkien entisen palokärjenreiän, josta näätä oli kurkistanut. "Kas niin", sanoi hän pojille, "tulkaa nyt tänne lakkia pitelemään! Nyt me ne saamme!"
Oli tosin vieläkin matkaa naapurusten välillä; vielä nytkin kalavedet olivat kymmeniä penikulmia avarat, eikä vielä puuttunut saloilla samoileva kontio, ilves, susi, kettu, näätä eikä naali metsästäjän jousen tieltä.
No nyt pojat kyllä pitäisivät varansa. Taneli lyödä kolisutti puun kylkeä, mutta eipä tullutkaan näätää näkyviin. Elukat aavistivat vaaran ja pysyivät onton puun sisällä: hongan ontelossa ne luulivat olevansa turvassa. Taneli, joka tunsi näätien tavat, alkoi hakata honkaa poikki ja käski poikia pitämään tarkasti varansa, jos näätä tulisi näkyviin.
Näin tytön kirkossa tuonaan Kävin vieraissa hänen luonaan: Jo akka kahvit ja leivät tuo, Mut ukko käy arkun luo Ja velkakirjoja kaivaa! Ja yskii: "muistia niinkuin vaivaa Lues äänehen mulle nuo" Ja hei, pojat! eikös totta? Ja hei, pojat! tyttö, jotta ! Mä tiedän perijättären, Mut missä, en hiisku, en. Vai pyytä kärpälle näätä? Ois miehessä mieltä ja viisaassa päätä, Jos kertoisin teille sen!
Kiiti ovelle kuin näätä, poikki porstuan jo luisti, portahille yhtä päätä, räjähtää kun pommi muisti. Siin' ol' äijän töitten loppu, vaan ei vielä tullut hoppu; maaten maassa mullin mallin Munter virkkoi: 'Hiis vei pallin. Tänään aamun suussa häilyi vielä hengen viime kyven; loppuun saakka sama säilyi hällä sankar-ryhti tyven.
Hilpeällä mielellä ja iloisin toivein metsämiehet erosivat taas yhtyäksensä yhteen pimeän tullessa. Kun Rakki sai vallan seurata, ketä tahtoi, se lyöttäytyi aina Pekan mukaan, ja kun Pokka saapui yönuotiolle vähän myöhemmin kuin toiset, hänellä oli näätä, jonka hän oli kaivannut esiin kolostaan kannon juurelta ja koira purrut hengiltä.
Mutta vikkelänä kuin näätä lippasi poika eteenpäin kivien ja mätästen yli, ollen jotenkin ylpeä luottamustoimestaan, eikä vaatinut paljon kehotusta ylläpitääkseen vilkasta keskustelua niiden vajaan kymmenen minuutin kuluessa, mitkä matka kesti.
Samalla hän otti kirveen ja kolahdutti kovasti puuhun muutaman kerran, ja näätä pilkistikin kolosta, mutta veti päänsä yhtä sukkelaan takaisin. Se oli Pekalle liian sukkela temppu: hän ei ehtinyt ampua, vaan seisoi nolona. "Nyt sinä Pekka olit liian hidas", virkkoi Taneli, ja Anttikin nauroi makeasti. "Koetetaanpas vielä kerran." Pekka oli vähän nyreissään ja käski Antin ampua vuorostaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät