Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Metsästäjät kyllä aavistivat, millainen kissa se oli, joka oli käynyt lihoja varastamassa ja olivat siitä kaikessa hiljaisuudessa hyvillään. Paria päivää myöhemmin "kissa" oli pyydyksessä. Niinkuin he olivat arvanneet, se oli näätä. Pitkällinen lumimyrsky pakotti nyt miehet pysymään kotona. Sinä aikana valmisteltiin suksia, lumianturoita ja talouskapineita.
Lemminkäinen, lieto poika, lauloi valkean jäniksen lattialle hyppimähän sen sutosen suun e'essä. Pohjolainen, pitkä poika, lauloi koiran koukkuleuan tuon jäniksen tappamahan, kierosilmän kiskomahan. Lemminkäinen, lieto poika, lauloi orrellen oravan, orsilla kapahumahan, koiran tuota haukkumahan. Pohjolainen, pitkä poika, lauloi nää'än kultarinnan: näätä näppäsi oravan orren päässä istumasta.
No mikäs siinä. "Kolahduttakaa nyt puun kylkeen, Taneli!" pyysi Antti ja ensi iskulla oli näädän pää taas näkyvissä, mutta vetäyisi nytkin yhtä nopeasti takaisin, eikä Anttikaan ehtinyt ampua, vaan seisoi siinä naama yhtä nolona kuin Pekalla äsken. Nytkös naurettiin hetkinen, ja Taneli arveli, että olisi paras molempien tähdätä yht'aikaa koloon ja laukaista pyssynsä heti kun näätä tulisi näkyviin.
Ja yksi näätä hyökkää metsästä; mutta ylpeinä lukumäärästänsä ajoivat shakalit hänen pois, ja tuossa hän seisoi joukon ulkopuolella, läähöttäen, kauniina, pettyneenä, valkeilla hampaillansa ja kiiltävällä nahallaan, ja silmät säihkyen tuimasta kiukusta.
Siis pieni näätä, joka käpäliään ojentelee! Siis kuitenkin peto, vaikka nuorempi, jonka käpälistä kyllä löytyisi kynnet aikoinaan. Eihän tohtori ole minuun katsonut, kuuli hän Irenen hyväntahtoisesti nuhdellen sanovan serkulleen. Tohtori oli muka vain syönyt ja katsonut lautaseensa. Niin, ja sitten taas sinuun, kahveli kädessään, aivan kuin hän aikoisi leikata parhaan palan sinusta, nauroi Signe.
Kun Antti oli ottanut vahtiakseen reikää, Taneli ryömi maassa pitkänään lojuvan hongan runkoa myöten painaen korvansa puuhun kiinni ja kuunnellen. Pari kertaa muutettuaan paikkaa hän pysähtyi kuuntelemaan tarkemmin ja virkkoi sitten: "Tässä kuuluu vielä rapisevan; näätä on vielä hengissä, mutta pian se tukehtuu; hiljaa! No nyt siitä on tainnut henki lähteä; tuokaa tänne kirveet!
Yhtäkkiä, kun joku puoleksi ravittu shakali vetäytyi pois pääparvesta, laahaten perässään irti revittyä raajaa, jossa hermot vielä värisivät, näätä karkasi viholliseensa, sieppasi pois hänen saaliinsa ja pujahti metsään. Hänen hurja riemuhuutonsa herätti leijonan luolastansa.
Pian nousi siitäkin savutupru, ja kohta sen jälkeen tuli näätä esille, jolloin laukaus pamahti ja näätä putosi takaisin. "Joutuin nyt pojat, kirveet käteen! Honka täytyy saada kaadetuksi, ennen kuin tuli on ehtinyt kohota ylös asti ja kärventää näädän nahan pilalle." Pojat hakkasivat innokkaasti molemmin puolin puuta.
Metsästäjien täytyi itsensä koettaa löytää otukset, ja he huomasivat vähän ajan päästä, että näädät olivat kiivenneet kuivaan honkaan, jonka latvassa näkyi olevan siksi iso reikä, että näätä mahtui siitä pujahtamaan. "Pidäpäs Pekka varasi", sanoi Taneli, "ja tähtää tuohon reikään; jos näätä pistää ulos päänsä, niin ammu nopeasti."
Itse vanha Väinämöinen läksi suusta suuritieon, vatsasta varaväkevän, mahtipontisen povesta; luiskahtavi poies suusta, kaapsahtavi kankahalle, kuin on kultainen orava tahi näätä kultarinta. Läksi siitä astumahan; tuli sepponsa pajahan. Sanoi seppo Ilmarinen: "Joko sait sanoja kuulla, luoa lempiluottehia, miten laita lasketahan, perilaita liitetähän, kokkapuut kohennetahan?"
Päivän Sana
Muut Etsivät