Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Isäntä siirtyi toiselle paikalle ja laukaisi pari kertaa, vaan ei tullut mitään. "Katso pakanata!" tuskaili isäntä ja raapi päätään. Viimein joutuivat sinne pojatkin. "Juokse, Kalle, pihasta kirves. Kolistetaan, niin varmaan liikahtaa, jos vaan elää." Kalle juoksi kirveen, jolla isäntä alkoi takoa petäjän pintaa. Orava heräsi ja alkoi hypätä puusta puuhun, että häntä vaan huiskahteli.
Itse vanha Väinämöinen läksi suusta suuritieon, vatsasta varaväkevän, mahtipontisen povesta; luiskahtavi poies suusta, kaapsahtavi kankahalle, kuin on kultainen orava tahi näätä kultarinta. Läksi siitä astumahan; tuli sepponsa pajahan. Sanoi seppo Ilmarinen: "Joko sait sanoja kuulla, luoa lempiluottehia, miten laita lasketahan, perilaita liitetähän, kokkapuut kohennetahan?"
Niin oli tyyni, että sadan askelen päästä osasi kuulla kuinka orava hyppieli kuivia lehtiä myöten, kuinka irtaantunut oksa putosi puusta, ensin tarttuen alempiin oksiin, kunnes vihdoin putosi pehmoiseen ruohoon, putosi ainiaksi, ei se siitä enää liikahdakaan, vaan hiljakseen mätänee.
Tummain puiden kesken lentää Huima aalto valloillansa, Ilomielin orava entää Sammalkatto-suojahansa; Kaukaa metsän siimeksellä Kukertaapi kyyhky hellä. Kultaviljaa tuutii tuttu Aamutuuli pitkin sarkaa, Yllään valko-talvinuttu Jänis poikki pellon karkaa; Kuusen alta väijystänsä Tähtää miesi pyssyllänsä.
Ei, mun pitää lähteä muuttamaan." "Parhaat silatko sinä ... minne sinä juokset? kuule!" "Tuolla tien varrella pihlaikossa on orava", huusi Kalle ja juoksi sinne päin, kepakko kädessä. "Onko orava! Eläpäs mene, et sinä osaa lyödä kuitenkaan. Anna minulle se seiväs." Poika antoi isälleen seipään ja silloin tämä lähti.
Tuulella oli heille jotakin sanomista; pilvet katselivat alas heihin; puro metsässä pyysi heitä kuuntelemaan iloista lirinäänsä; hyttyset olivat tanssivinansa heille; orava, joka kiipesi ylös korkeaan kuuseen, tahtoi kaikin mokomin näyttää heille konstejansa.
Vielä kuulin kummempia, Imehempiä tähysin: Hirsi veti, härkä notkui, Reki kesti, tie hajosi; Orava ahoja kynti, Hevonen makasi puussa; Kattilalla souettihin, Wenehellä keitettihin; Repo päätä poimimassa, Itse hanhut antamassa. Anna hanhut siipiäsi, Lakia laakamoisiasi! Millä lennän muille maille, Noille maille tuttaville, Hopiaisehen salohon, Kultaisehen koivikkohon.
Jos ne olisivat olleet kyläkunnan oravia, niin ne epäilemättä olisivat huutaneet kimakoita huomautuksiaan, suoraan sanoen haukkuneet häntä, sillä orava harrastaa avomielistä puhetta.
Minne lähti? Tänne lähti, yli vesien tullakseen. Oliko ison riistan nuolet vai pienen? Kaiken riistan oli aseet: orava ja lintunuolet, hirvinuolet, karhukeihäät, kaikki on varustellut, kaikkea pyytää. Kaikkia pyytää ja kaikki saakoon! huuhdahtivat neidot. Aamu on koittanut ja koitto päiväksi valjennut.
Viidakon jälkeen avautui aho, sen jälkeen tuli koivikko, jonka puunrungot paistoivat lumivalkeina. Jänis syödä puputteli ruohoa ja oksalta katseli sitä pörhöhäntäinen orava, kuin olisi aikonut kävyllä viskata. Niin saapui hän lopulta taas tielle. Ukkospilvi alkoi kohota pelottavan synkkänä ja mustana. Kaikki vaikeni.
Päivän Sana
Muut Etsivät