Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Se oli pieni ketterä tyttö, eloisa kuin orava, ja keikkui koko matkan hänen silmissään, niin että hän vasta Tyynelän kattojen näkyessä taas muisti, minne hän oikeastaan ajoi. Mutta nyt tuli hänelle oikein kiire saada kaikki suoritetuksi niin pian kuin mahdollista. Ja ennen kaikkea, sanoi hän, ei mitään hellämielisyyttä ja peräytymistä.
Ja hän huomasi, että se vielä eli. Se oli siis vaan haavoittunut. Tottumaton metsästäjä oli huonosti ampunut. Mitäs oli nyt tehtävä? Jättääkö orava tuonne ylös itseksensä kitumaan ja kuolemaan? Mutta sehän olisi julmaa. Tiesi kuinka monta päivää se vielä siellä saisi kitua. Ei, sitä ei Kyösti voinut tehdä, niin julma hän ei toki ollut.
Hiljaisuudessa juoksi jänis likeltä heidän ohitse, seisattui, nosteli sametin-hienouiset etukäpälänsä ja katseli heitä uteliaana suurilla silmillään. Orava juoksi kaatuneen puun rosoista runkoa myöten ja seisattui äkisti puolivälille.
Mitä nyt oli tehtävä, itkeäkö, vai syödä päivällistä? Mutta missä oli se leivänpalan puolikas, jonka hän oli säästänyt päivälliseksi? Poissa kuten vasikkakin. Leipä oli pudonnut sammalelle, orava luikahti alas puusta, istuutui takajaloilleen ja otti leivänpalan etukäpäliinsä, näykkäsi sitä etuhampaillaan, nyykäytti päätään ja piti herkun hyvänään.
Mitä tieät tehnehesi Teitkö murhan, vai varastit? Kun oot vangittu kovasti, Lyöty rautoihin lujasti; Kun on huulet rikki lyöty, Kaikki hattusi halastu, Oot kun oksalla orava, Käpy suussa kääntelevä. Meiän kuulusa kuningas, Majasteetti maan isäntä!
»Te uskallatte liian paljon, jos viholliset ovat niin lähellä», varotti Maija Liisa tuskissaan. »Yksinäinen mies pian joutuu perikatoon.» »Jos Jumala tahtoo, niin joudun, vaan muuten sanon vain, että ken on nähnyt niin paljon kuin minä, hän kyllä metsässä selviää yhtä hyvin kuin orava ja kettukin. Mutta pahempi on teidän muiden säilymisenne.»
Erittäinkin miellytti häntä rakennustyöt, siellä hän hyppeli ja kiipesi kuin orava ylhäällä rakennuksella, tehden työmiehille pieniä apua. Jos joku varoitti häntä liiasta rohkeudesta, hyppeli hän yhä rajummin ja ilveili varottajaa vasten silmiä.
Jo pienenä sinä kiipesit puihin niinkuin pieni orava. Pieni orava sinä oletkin, tyttöseni, sanoi tuomari, joka samassa tuli ulos katsomaan, mitä siinä nuoret toimittivat. Oikeinhan te istutte tässä parittain lintujen lailla, viserrätte kai iloisia lauluja. Niin, niin, lapset, visertäkää vaan, ei se kesä tässä maan kovin kauvan kestä.
Jos sattui orava polun poikki juoksemaan, ei se ehtinyt kuin kuuseen kurahtamaan, jos koira talosta tielle syöksymään, ei se ehtinyt kuin kerran älähtämään, kun jo kaukana salon sisästä kuului meno hurjan häiritsijän. Mutta ne harvat ihmiset, jotka sen näkivät, pudistivat päätään ja virkahtivat kauhistuneina: Mielen myrsky ajaa Väinämöistä. Luoja laupias häntä armahtakoon!
Tuo'os kuusesta käpyjä, petäjästä helpehiä, ne kanna Kavon kätehen, oluehen Osmottaren! "Osasi orava juosta, pöyhtöhäntä pyörähellä, pian juosta matkan pitkän, välehen välit samota, salon poikki, toisen pitkin, kolmannen vähän vitahan mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan. "Näki kolme korpikuusta, neljä pienoista petäätä; nousi kuusehen norolla, petäjähän kankahalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät