Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"On tuo kumma kuullakseni, Ime ilman ollakseni." "Ei tuo vielä kumma liene, Ei ime väheäkänä; Vielä kuulin kummempia Näin vielä imehempiä: Kirvehellä keitettihin, Kattilalla leikattihin, Orava veti rekiä, Hepo hännin puuhun juoksi." "Se on kumma kuullakseni, Ime ilman ollakseni."
Kapteeni vastasi: "Miehet usein putoavat, pojat ne pitävät paikkansa; tämäkin poika kiipeää kuin orava". Mies katsahti ylös: nyt oli poika mastokorissa, nyt nousi hän ylemmäksi; myrsky kallisti laivan niin, että masto melkein koski laineisiin, mutta poika pysyi lujasti kiinni, ja neljännestunnin kuluttua oli hän jälleen terveenä ja reippaana laivan kannella.
Mutta oleskellessaan aarniometsän asuinmailla oravakin oppii hillitsemään itsensä; ja jos nuori orava tässä ympäristössä olisi rupattanut kovalla äänellä vaikkapa omassa pesässään, niin olisi siitä voinut olla hyvinkin ratkaisevia seurauksia.
Ja pienoinen jalka polkasi sammaleiseen kiveen kaksi kolme kertaa peräkkäin. "Te tahdotte tuota oravaa, niinkö?" sanoi maisteri. "Heti paikalla!" Nämä viimeiset sanat kuuluivat jo hongasta. Harvoin on orava niin nopeasti kiivennyt puuhun, kuin maisteri nyt. Silmänräpäyksessä oli immen sylissä pienoinen orava. "Ty-ty-ty!" puhui Diana otukselleen.
Ensin hän meni Bergenstiernan luo, saadakseen tietää, mistä Karinin orava oli ostettu, sitten hän meni heidän mainitsemaansa puotiin, ja kun kaikki oravat sieltä olivat loppuunmyydyt, lähti hän kulkemaan puodista puotiin, katua ylös, toista alas, hankkiakseen yllämainitun leikkikalun.
Kätke joulukuusi hyvin, Leena. Lapset eivät saa nähdä sitä ennenkuin illalla, kun se on koristettu. Kantaja. Viisikymmentä äyriä. Nora. Tuossa on kruunu. Ei, pidä se kokonansa! Nora panee oven kiinni. On, hän on kotona. Helmer. Pikku oravako se siellä häärii? Nora. Juuri se! Helmer. Milloinka orava tuli kotia? Nora. Vast'ikään.
Punaista vasikkaa vaan ei löytynyt. Hän etsi kivien ja kantojen alta, hän tirkisteli puihin, jos vasikka mahdollisesti olisi piiloutunut sinne, tehdäkseen hänelle kiusaa. Mutta ei pienintäkään punaista karvaa näkynyt, ainoastaan yksi ruskea häntä, joka vilkkui oksain välistä. Orava siellä oli! Mutta mitäpä Syyne tekisi oravalla? Eihän hän voinut viedä sitä kotiin ja sanoa: tämä on vasikka!
Ja siinä he nyt jälleen seisoivat käsi kädessä, vaan sitten jälleen lankesivat katseet maahan. Taas oli orava hyvään tarpeesen. "Ty-ty-ty!" sanoi sille Anni. Ja maisteri sanoi myöskin: "Ty-ty-ty!" Kohta he läksivät metsästä ulos. Tiellä kertoi hänelle Anni lähteneensä tän'aamuna pikku veljensä kanssa kirkonkylään rattailla.
Ilo tulisti mielen ja kipakasti juoksin heitä vastaan. Huusin minkä jaksoin: Auttakaa! täällä on yks poika kuollut! Ei kuulunut vastausta. Tartuin kuin orava ensin hevosen suupieleen ja huusin jälleen: Ottakaa rekeenne, täällä on kuollut poika! Mies aikoi ajaa eteenpäin eikä tahtonut olla kuulevinaankaan. Mutta jälissä ajaja huusi eillimmäiselleen: Annahan seistä! pitäähän ihmisiä auttaa hädässä.
Kuin ei tämä auttanut, keksi hän keinon; hän päästi hameen irti ja heitti sen putoamaan. Hame jäi riippumaan katajapensaasen, ja Valtteri meni menojaan varsin kummallisessa puvussa. Pojat nauroivat, närhi ja orava nauroivat puitten oksilla ja koko metsässä syntyi aika, ilo.
Päivän Sana
Muut Etsivät