United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli kulkenut Melissan kanssa hänen entisillä retkiltään ja ulkonäöltä voi arvata, että se oli kärsinyt kovastikin. Sen alkuperäistä pintaa oli sade valkaissut ja savi sekä pöly uudestaan painanut. Se oli silminnähtävästi entisen Melissan kaltainen. Sen ainoa vaaleaksi pesty hame oli yhtä likainen ja rikkinäinen kuin Melissan hame oli ollut.
Kun kaikki säkissä oli hiljaa, meni Matti kotiini otti säkin mukaansa ja pani sen tuolille sängyn viereen, jossa Maijan hame riippui. Aamulla aikoi Maija ottaa hameensa, mutta löysi hämmästyksekseen märän säkin. Mitä siinä on? sanoi hän. Siinä on uusia perunoita, sanoi Matti. Niin viisas ei hän ollut mielestään ollut eläessään. Uusia perunoita!
Jotta tuollainen väljä ja laaja hame saataisiin oikein leveäksi, käytettiin monta alushametta, alimmaisena ensin yksi volangeilla varustettu niin sanoakseni pönkkähame, jonka päälle sitten pantiin monen monta yhä hienompaa ja kevyempää hametta, niin että niiden pitsireunat vilkkuivat valssin vinhassa viuhkeessa.
Mitä ihmettä hänellä oli tekemistä Heikkilän emännän kanssa? Mikä ihmelintu hän oli olevinaan? Nainen, jolla aikoinaan oli letti niinkuin kaikilla tytöillä, ja hame niinkuin kaikilla muillakin, ja istui eräänä keväänä puun alla ja haaveili rakkaudesta, niinkuin kaikki muutkin. Joutui sitten naimisiin juopon miehen kanssa, jota ruokki nyt ryypyillä ja ruoskalla.
Hame oli liian lyhyt hänelle ja jätti hoikat sääret näkyviin; hartioilla oli hänellä vaalean harmaa saali ja päässä rikkinäinen musta olkihattu, jossa oli pörheä sulka ja pari hallistunutta vaatekukkasta. Punainen nauharuusu rinnassa ja rivi keltaisia kukkasia kaulassa osoittivat, ettei häneltä puuttunut naisen tavallista kaunistelemishalua. Nuori herra avasi akkunan ja viittasi pienokaiselle.
»Lopeta jo!» kuului isän ääni kuin maan alta. Olavi kääntyi ympäri ja tyttö katsahti isäänsä kysyvin silmin. »Menkää! Olkaa! Ota! Vie!» huusi ukko niinkuin se, joka ei tiedä mitä sanoo. »Sinä näyt olevan sukuusi, kelvoton», huusi hän tyttärelleen, »vaikka sinulle olisi sopinut paremmin housut kuin hame! Ja sinä! Tottakai jaksat vaimosi elättää, kun jaksat sen väkisin ottaakkin hävytön!»
Nousi hän pian vuotehelta, Puki päälle vaattehia "Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka hamehin hametta, Hame aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!" "Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!" "Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka sukin sukkiani, Sukin aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!" "Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!"
Alkaapa jo olla aika tuota miettiä ja sinun pitää siksi saada uusi hame". "Enpä todellakaan siitä huolisi nyt. Onhan minulla kyllin hameita ja minä olen sitäpaitsi aivan kyllästynyt koreuksiin. Nämät nykyajan meteliset häät ovat mielestäni varsin ikäviä. Luulenpa melkeen että jään pois koko huvista Alice'n eduksi. Hän on nykyään tullut ulos seura-elämään ja minä olen melkeen hyljätty".
LIISA. Se se, jonka kanssa tässä tuonoinkin puhelitte portilla. Se mustasilmänen, solakka nuori herra, jolla on viiksetkin. Kyllä te arvaatte, vaikka ilman suotta kujeilette. Mikäs sen nimi taas onkaan? Ham Hame Ham HELMI. Hammar? LIISA. Hammar niin justiin. HELMI. Ahaa, vai häntä te epäilette semmoisista. Renne Hammaria. LIISA. Tunnustakaa pois, hän on kosinut teitä? HELMI. Eikä ole, ei!
Ja kun sitten tulen takaisin Helsinkiin ja näen, miten onnettomina ihmiset tuulta ja sadetta vastaan taistelevat, silloin nauran makeasti muistellessani, miten maalla sateeseen läksin ilman sateenvarjoa, lakki korvia myöten päähän painettuna ja hame kuin kolmentoistavuotiaalla.» »Etkö sinä maalla olostasi muuta hauskaa tiedä kuin syksysateet ja rapakot?»