Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Nuorin tytöistä, Viva, pitkä, kahdeksantoistavuotias tyttö, joka vielä kävi koulua ja jolla oli letti niskassa ja kylmettyneet kädet, istui salissa lukien läksyjään ja pitäen sormia korvissaan, jotteivät tyttöjen huoneesta kuuluvat houkuttelevat äänet häiritsisi häntä.
Mitä ihmettä hänellä oli tekemistä Heikkilän emännän kanssa? Mikä ihmelintu hän oli olevinaan? Nainen, jolla aikoinaan oli letti niinkuin kaikilla tytöillä, ja hame niinkuin kaikilla muillakin, ja istui eräänä keväänä puun alla ja haaveili rakkaudesta, niinkuin kaikki muutkin. Joutui sitten naimisiin juopon miehen kanssa, jota ruokki nyt ryypyillä ja ruoskalla.
Vesi solahteli hiljalleen, tytön valkeat hartiat välähtivät tuon tuostakin laineista ja pitkä letti viisti kaarrellen veden pintaa, joka paistoi kuin keltainen kulta ilta-auringon valossa. »Kuinka kaunista!» huudahti nuorukainen, katsoen tyttöä silmiin. »En minä ole ikänäni mitään näin kaunista nähnyt!» »En minäkään», vastasi tyttö liikutettuna. »Emmekä mekään!» hymyilivät puut rannalla.
Tulematta Tarasin luo Nehljudof pysähtyi käytävälle erään arvokkaan näköisen valkopartaisen vanhuksen kohdalle, joka jutteli nuoren talonpoikaisissa vaatteissa olevan vaimon kanssa. Vaimon vieressä istui sääret riipuksissa seitsenvuotias tyttönen, uutukainen, sarafaanihuivi päässä ja melkein valkoinen letti niskassa, herkeämättä naksutellen hampaissaan siemeniä.
Se ei ollut enää tavallista leskenjuoksua, se oli kiistaa voitosta tai tappiosta kiistaa, joka kiihdytti katselijoitakin ja jakoi ne kahteen puolueeseen. Tyttö kiisi kuin sukkula. Solakka varsi oli sirossa kaaressa ja pää uljaasti koholla. Letti oli auvennut kokonaan ja hajautunut tukka hulmuili kuin vaalea harja pitkällä jälessä. Punainen sukka vilahti tuon tuostakin helman alta.
Eikä kauan kestänytkään ennenkuin hän huuteluja kuulostellen pääsi huutajan itsensä perille, tapasi sen aidan takaa kosteassa ja tiheässä koivikossa, vihreäin lehväin alta, valkosten runkojen keskeltä. Se oli suurikasvuinen, kalpeaihoinen nainen. Paksu letti jatkui vyötäisille huivin alta. Hän hyppäsi aidan yli, tuli naisen luo ja sanoi: Koko päivän olen turhaan riistaa hakenut, löysinpä vihdoin!
Niiden kolmen naisen joukossa, jotka ompelivat, oli myöskin se sama eukko, joka oli saattanut Maslovaa, Korabljova, jolla oli synkän näköiset, rypistyneet, kurttuiset kasvot sekä säkkinä riippuvaa nahkaa leuvan alla. Hän oli muuten korkea, voimakas nainen, lyhyt letti niskassa, ohimoissa harmahtavia hiuksia ja karvoja kasvava syntymämerkki poskella.
Kukas muu kuin se vanha, vastaa mummo. Perkele se oli, hän, joka käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura. Mitä se tahtoi mummosta? Mitä lie tahtonut. Eikä Jaana tohdi tutkia enempää. Mutta mummo myhähtää hetken perästä ikäänkuin jatkaen äskeistä ajatusjuoksuaan: Minä olin siihen aikaan rippikoulu-ijässä, letti niin pitkä, että pohkeita pieksi. Semmoisille se kuuluu kovin perso olevan.
'Ei, ei, kyllä minä ymmärrän että tämä on kauniisti vietävä', aijon minä sanoa, mutta silloin se jo mennä vilistää, niin että letti heiluu. Niin että sillälailla se minulle annettiin. Ja nyt minä menen voikaa hyvin!» »Hyvästi! Kiitoksia paljon ... kaikesta!» Nuorukainen vaipui pöydän ääreen istumaan, käärö kädessään.
Hän on kuin hymy toukokuun, Kuin sulo laulu vienon suun, Ja häll' on varsi niinipuun, Mut poski metsämarjan. Kuink' keikkuu jalka ketterään, Ja liehuu letti pienen pään, Kuink' ilakoi hän veikeään Siin kesken tyttösarjan! Mut vain kuin tuuli on hän siin, On päivänpaiste saada kiin; Kuin pyy hän puikkii lymyksiin Ja vilahtaa ja vilkkuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät