Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
»Tuo toinen», Statius, joka tahtoi pitkittää käyntiään saadakseen kauemmin olla Vergiliuksen seurassa. Piccarda Donati, Foresen sisar, esiintyy myöhemmin Paratiisissa. Buonagiunta Urbicciani, Luccan kaupungista kotoisin oleva runoilija 1200-luvun lopulta. Hänen kerrotaan olleen ylen perso Bolsena-järven ankeriaille, jotka hän keitätti viinissä saadakseen niihin siten erikoisen hyvän maun.
»Sinne se koira menee», virkkoi Menteith, »polkien kasvot ja ruumiin rikki monelta mieheltä, joka on häntä itseään parempi. Ja perso hän on saastaiselle saaliillensa aivan kuin korppikotka, joka laskeutuu raadon kimppuun.
Bäck ei suinkaan ollut mikään hyvien päivien pitäjä, hän voi elellä useita viikkoja kalapirtissään piimällä ja keitetyillä simpuilla, mutta makeisille hän oli perso, tuo kunnon ukko, kun niitä vain oli tarjona. Sen isoäiti hyvin kyllä tiesikin, ja vaikka hän ei koskenut sokerilusikkaan itseään varten, sanoi hän ystävällisesti uudestaan: vähän enemmän sokeria, serkkuseni!
Ahne on Panu, perso tavaraan, vaan sinne meni isot perinnöt. Vei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa luostarin kelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan. HELUNA Kun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen. ILPOTAR Ei ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden poikaruikaleen. Sekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää.
Väkijuomille oli Mattila aivan perso, ja vaikka häneltäkin muuten raha kitsaasti heltisi, sekosi aina viinaankin muutama markka. Juovuksissa ollessaan oli hän aika poika; mitään tässä mailmassa ei ollut hänen arvoistansa, työssä eikä toimissa, tätä saarnasi hän lakkaamatta korkealla äänellä, samalla arvostellen muitten ihmisten toimia mitä raaimmalla tavalla.
Muutoin emäntä kyllä on perso niinkuin nälkähinen susi." "Varmaan olet sinä nyt liiollinen," sanoin minä, "sillä jos hän olisi senkaltainen oman voiton pyytäjä, niin et suinkaan saisi kahta ryyppyäsi joka päivä." "Se on vaan sukkeluus ... minun pitäisi kehumaan saamisiani kylän toisille rengille ja saattaa ne kadehtimaan... Kaikki täällä on tehty ylpeyden ja reipastelemisen puolesta."
Ei nyt, ei nyt ... vaan jos sitten taas saunan päälle. Ei ole minulla tarjota koin vähän kitkerätä patakukkoa. Annat omaasi sitten vähän emännänkin maistaa, suhahti hän, vierastaan kylkeen nykäisten. Jos on muitakin makeita laukussasi, katsotaan sitten niitäkin. On nuori ihminen makeihin perso. On makehia, on korehia!
Arvaatteko, tytöt, mitä minä siihen sanoin... »Sitäpähän lähdit sieltä kaukaisilta mailta noutamaan ... ei olisi tainnut likempänä olla.» Ei virkkanut siihen mitään, mutta tiedän hänen jo kauan katuneen mokomia kauppojaan. Lieneekö mitkä lumot käyneet? Rahalumot. Ahne se on Panu, perso tavaralle. Mutta sinne menivät ennenkuin osansa sai.
Ka, eihän se ole tuohesta minunkaan suuni! Pitänee tuota sinullekin antaa, muutoin ehkä itkun tirautat! Mitä katsot? Katson että liekö kissan kinttu vai koirankäpälä, vaan voi kun on korea. Syöt sen, ennenkuin poikasi kyntää! Säästääkö malttaisin, enhän toki niin perso ole. Ettekö lähde jo kouluun? kysyin. Onko se jo kello niin paljon?
Kukas muu kuin se vanha, vastaa mummo. Perkele se oli, hän, joka käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura. Mitä se tahtoi mummosta? Mitä lie tahtonut. Eikä Jaana tohdi tutkia enempää. Mutta mummo myhähtää hetken perästä ikäänkuin jatkaen äskeistä ajatusjuoksuaan: Minä olin siihen aikaan rippikoulu-ijässä, letti niin pitkä, että pohkeita pieksi. Semmoisille se kuuluu kovin perso olevan.
Päivän Sana
Muut Etsivät