United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräänä päivänä astui tupaan muuan ristin mies ja saarnasi ristin-oppia ylpeälle väelle siellä sisällä, joka istui mies toisensa rinnalla nuorimman pojan hääpitoja viettämässä. Ja runolaulajat lattian keskellä lakkasivat hetkeksi laulustaan. Käsi kädessä, vaieten, kuuntelivat he ja ihmettelivät, mitä tästä mahtoi seurata.
Robert syytti silmälasiaan, Lauri piippuaan. Kutsuttiin aamiaiselle; kaikki muut saapuivat paitsi rovasti. Eikö Olai tule? kysyi professorska. Pappa söi jo, hän valmistaa saarnaansa. Kaikki tiesivät, että se oli tärkeä ja juhlallinen toimitus, kun ukko rovasti saarnaansa valmisti. Hän saarnasi harvoin, ainoastaan suurimpina juhlapyhinä, ja siirsi tämän tehtävänsä kernaasti apulaiselleen.
Toissa kesänä se täällä saarnasi, vaan on se sitten saarnannut muualla maankirkoissa. Eikö tuo lie posmittanut jo jonkun puolikymmentä kertaa. Ja hyvästi se saarnaa. Kyllä se silloinkin, kun täällä saarnasi, maalasi ihmisen sydämen niinkuin se on, minua oikein nauratti. Ja sitten kun se rupesi puhumaan kauniisti, niin se oli kaunista, sitä ei jaksanut, se on varma, puoletkaan käsittää.
Se joukon yhteinen polina oli vaan siitä, kun piispa on niin hullu, niin sormella hämmenneltävä höperö, että tuon maailman pahennuksen sepittämällä juorulla rupeaa tuollaista ihan päätöntä melua pitämään. Piispa saarnasi vielä pitkän hetken ihmisten mentyäkin.
Kun hän viime vuonna saarnasi kansalle Kymmenistä Käskyistä, sanoi hän, että Jumala antoi auliisti synnit anteeksi katuvaisille, ja ettei sitä saatu ostaa milläkään hinnalla, saatikka rahalla. Wittenbergissä, Kesäkuun 18 p. Kaikkien mielet täällä kuohuvat sen eilisen saarnan johdosta, jonka T:ri Luther piti vaaliruhtinaan edessä linnankirkossa. Seurakunta oli hyvin lukuisa.
Saarnasiko siellä nyt Hovin nuori maisteri, niinkuin mennä pyhänä arvelivat. Maisteri saarnasi ja kyllä siitä tulee hyvä pappi, kehui Auvinen. Vai hyvästi saarnasi. Mistä se olikaan tämän päivän teksti ... niin, kun Vapahtaja opetti kansaa venheestä. Siitä juuri, todisti Auvinen. Ja niistä verkoista ja kaloista.
Ja sen oikeammassa näyttivät vastustajani olevan. Uusi virta tuntui kiskovan minua salaisesti mukaansa. Jouduin kuin laiva merivirtaan eikä siitä mikään komppassi pelastanut. Sanottiin, että sunnuntaina saarnasi lähetyspappi kirkossa. Uteliaana ja opastusta etsien menin sitä kuuntelemaan. Hänen esipuheensa oli: "Meidän tulee työtä tehdä niinkauan kuin päivää on."
Tuolla oli kirkko, jossa isäni ennen saarnasi; tuossa seisoivat vielä samat talot, siellä elivät vielä samat henkilöt, joita minä lapsuudessani olin tuntenut; tässä vanha tavara-aitta ja tuossa ravintola, jonka kyltti kiikkui kitisten tuulessa.
Tähän suuntaan hän saarnasi ja huitoi kahdella kädellään, niitä aina vuorotellen saarnastuolin laitaan jämähyttäen. Mutta kuumuus oli kirkossa painava ja moni mies, joka oli viikon työtä tehnyt ja varhain sunnuntai-aamuna lähtenyt kirkolle soutamaan, koetti turhaan pysyttäytyä valveilla.
"Minä en mitään vastannut, minä, sillä minä olin niin täynnä naurua että tuskin osasin pidättää sitä missä seisoin. Mutta arvaapas kuinka isä saarnasi kartanosta minä kyllä kuulin että lukkari itse oli puhunut hänelle ja viimein sanoi hän että nuoret pojat vaan olivat rakastavinansa tyttöjä, mutta juoksevat toisen luota toisen luo. Onko se totta Per?" "Uskotko sitä, Bergit?"