United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niinkuin jo olen sanonut, Rehkosen täytyy mukautua sen mukaan kuin akkansa ja tyttönsä tahtovat, eikä hänellä itsellänsäkään ole juuri kaikesti suorat tarkoitukset", sanoi Kolkki. "Siinäpä se oikeen näkyy, että miehuus häneltä puuttuu! Nyt rupean minä puhemieheksi ja takaan, ett'ei asia käykään niin ämmämäisesti kuin Rehkoselta. Onko, Martti, vilpitöin tahtosi yhdistyä Ainan kanssa?
Vai jouhikkaat oli unehtuneet kotiin? Kotiinko vai mihin lienevät unehtuneet, sitä en tiedä, vaan niin sitä sanotaan, että sillä oli Kaija niminen akkansa tuolla hiidessä Kajavansalmen puolessa ja sillä hänen jouhikkaansa... Kuinkas tästä paljo tulleekaan matkaa Kajavansalmelle, tulee kai tästä kolmattakymmentä virstaa... Kuuleppas, lukkari, tulee kai tästä yli kahdenkymmenen virstan Kajavansalmelle?
Rehkos-riepu on semmoinen epärehellinen mies, joka ei tohdi tehdä mitään akkansa ja tyttönsä luvatta, sillä hän on usein saanut loimeensa heiltä, niin tietäähän sen, minkälaisia hänen toimensa sitten ovat. Martissa ei ole vähintäkään petosta, sen tiedän, sillä hän puhui minulle kaikki, vaan en ole ollut tilaisuudessa sinulle sitä ilmoittaa", koki Kolkki puhella tyttärelleen.
"Eihän sitä vielä ole käräjissä käytetty akkansa kanssa tappelemisesta", vastasi Matti, jota jo näytti alkavan työlästyttää tuossa ihmisten silmätikkuna seisominen. Kauppias ei ollut kuulevinaankaan sillä korvalla, vaan esitteli tohtorille, että mentäisiin sisään: "sillä tuo hevonen ei täytä mittaakaan."
Kulkee nokkaansa nipistellen ja akkansa mekkoa tiukemmasti ympärilleen käärien ja arvelee itsekseen: "Näinkö se turkki saatiinkin; menin turkin hakuun ja kadotin kauhtanankin ja kaupan päällisiksi tuon alastoman miehen kotia. Tästä muija ei suinkaan kiittele!" Muistellessaan eukkoansa, tuli Simon ikävä.
Kun hän rupesi estelemään, ett'ei hän rupea ajamaan asiaa päähän asti, rukoilin minä kyynelsilmissä, ett'ei hän heittäisi asiaa kesken. Mutta hän rupesi heidän vaimoväkensä tultua ja mentyä hourailemaan sitä ja tätä, pelkäämään akkansa ja tyttönsä vihoja, toimittamaan Sussoa minulle j.n.e.
Tuossa oli nyt hönni, jossa ukko Kaikunen oli asunut, mutta nähtävästi oli se nyt autiona. Aavistaen pahinta, kysäsi Jeriko kyytimieheltä: "onko Kaikunen, se entinen kellonsoittaja, kuollut?" "Ei, kyllä se elää, vaan akkansa kuoltua kuului muuttaneen Lampelaan", selitti kyytimies ja lisäsi: "älkää pahaksi panko, mutta mistä herra sen Kaikusenkin tuntee?"
"En olekkaan", vastasi Olli vähän nenillänsä, eikä sen enempää sitten virkkanut. Mutta kohta saman päivän ehtoolla meni hän jo Tuorilaan, Tiltaa kosimaan; ja pistäysi Tildan kamariin. Kun Tuorila ymmärsi asian, niin komensi hän akkansa kahvia keittämään, ja toi taas viina-potun pöytään. "Kas niin, akkaseni! Sanoinhan minä sitä, että vielä Tuorila taaskin yhtenä talona on.
Nytpä närkästyi hän uudestaan ja kovin, päätti jättää akkansa peijakkaan haltuun ja läksi kopeasti astumaan ulos. Vitkoin kuitenkin ja vääntäen taisi hän siirtyä tuvasta; sillä eukko pyristeli niskoilla kuin pieni, ruskea käkihaukka punoittavan koirasmetson niskoilla teuhaa, ja höyhenet tuoksuvat ilmassa.
Mikä teidän on hätänä, kun on tuo yksi tytär vaan, ja hän joutuu tietysti pian naimisiin, ettei teidän tarvitse muuta kun käydä kahvilla vaan, mutta meillä kun on kolme poikaa, niin pitää kai yhdellä olla kamari, minne akkansa vie, jos niin pitkälle päästään. Kyllä tuo talojen rakentaminen yhtiöissä on mainio, en minä sitä voi kieltää.