United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Seoittakaa leipään survotuita männynkäpyjä ja keittäkää lientä puolan varsista. Mutta kaikin mokomin, akkaseni, älä anna mitään elukoille eikä kerjäläisille. Meillä ei ole varaa olla armeliaita." "Minä menen torpan väen luo tuonne järven toiselle puolen, kysymään heiltä, kuinka heillä aina riittää leipää, kun muut kärsivät nälkää", arveli akka. "Mene vaan", vastasi ukko.
»Niin, niin, muoriseni, sattumalta tietysti etkö kuullut mitään sattumalta?» »En, en mitään.» »Kuulin minä», sanoi Kustu, »että kartanon Miinan ja Nikkilän Juhon naimiskauppa on mennyt myttyyn, siitä ei tule mitään.» »No mikähän siihen on syynä?» kysyi Liisu ihmetellen. »Mikäs muu kuin nuoruus ja hulluus», sanoi muori. »No, no, akkaseni!
"Niin, sinulla on oikeen, akkaseni. Minun pitää kunnian tähden viemän hänen käräjiin. Paras olisi kuitenkin jos hän tahtoisi karata, sillä kunniani olisi varjeltu, ja hän pääsisi itse vähemmällä pelistä." "Niin isäntä sanoi; se nyt on totinen tosi, Thore. Minun neuvoni on, ettäs lähdet pakoon niin pian kuin mahdollista, niin pääset linnaan tulemasta. Missä paraat vaattesi on?
Aurinko ei siitä lähin lämmittänytkään niin iloisesti hänen isoja peltojansa kuin ennen, sadot kävivät huononpuoleisiksi, ja hinkalot sekä heinäladot alkoivat tyhjentyä. "Se tulee siitä, että liian paljon autamme köyhiä", sanoi hän. "Meillä ei ole siihen varaa, akkaseni; ei ole varaa; aja pois kaikki kerjäläiset!" Niin tehtiin, mutta sittenkin kävivät hinkalot ja ladot yhä tyhjemmiksi.
"No nytpä uni makealta maistuu, kun kuulen, että Liisu on päässyt kaikesta tuskastaan. Nyt vasta, akkaseni, oikein viisaasti teit". "Vasta nyt? en tiedä ennenkään hullusti tehneeni!" "He et, mutta teithän tällä kertaa vielä viisaammin", sanoi Matti, kääntyen toiselle kyljellensä, ja hetken perästä hän jo kuului kuorsaavan.
Vähän aikaa ääneti oltuaan hän rupesi itseksensä puhumaan: »Kuka noita tämänaikuisia nuoria ymmärtää laskea polvillensa! Oikein komeliantin temppuja tuommoiset! Oih, oih! suutelot vielä sitte olisi kaikki ihan täydellistä!» Matti, joka rupesi heräämään raskaasta päivällisunestaan, kuuli muorin puhuvan ja kysyi: »Mitä sinä nyt, akkaseni, yksin juttelet? Mitä ihmeitä?»
"Sinä hourailet vaan, akkaseni", sanoi torppari. "Minä tahdon kertoa sulle jotain uutta. Osaatko arvata? Kuningas ja kuningatar matkustavat läpi maan ja tulevat huomenna kulkemaan kirkkomme ohitse. Mitäs arvelet, jos ottaisimme lapset kerallamme ja lähtisimme sinne niitä katselemaan." "Se minulle mieleenpä", sanoi akka. "Kuningasta ja kuningatarta ei saa nähdä joka päivä."
Akka tuo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Ei ole surmattu sukusi, viel' ei kaatunut Kalervo. On sulla iso elossa, maammo maille tervehenä." "Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: missäpä minun isoni, kussa kaunis kantajani?" "Tuollapa sinun isosi, tuolla kaunis kantajasi Lapin laajalla rajalla, kalalammin laitehella." "Oi on armas akkaseni!
Ja se on hän, joka on tuttu serkulleni, tuolle notariukselle? Niin. Tietääkö hän tästä ilveestä? Ei, ei vielä, mutta te, hyvä akkaseni, saatte puhua siitä hänelle, Anton'in Marialle, vieläpä mamselli Anton'illekin; sillä se on rehellisesti tarkoitettu. Rehellisestikö?
"En olekkaan", vastasi Olli vähän nenillänsä, eikä sen enempää sitten virkkanut. Mutta kohta saman päivän ehtoolla meni hän jo Tuorilaan, Tiltaa kosimaan; ja pistäysi Tildan kamariin. Kun Tuorila ymmärsi asian, niin komensi hän akkansa kahvia keittämään, ja toi taas viina-potun pöytään. "Kas niin, akkaseni! Sanoinhan minä sitä, että vielä Tuorila taaskin yhtenä talona on.