Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Muisto Anna-Liisa vainajasta pehmitti muorin sydämmen ja kukatiesi vielä tuo Mikon viimeinenkin viittaus tehokkaasti siihen vaikutti. "Hm kummallista", sanoi muori ikään kuin itseksensä ja lausui sitten Mikolle: "Menköön vain Kustu kartanoon onneansa koettamaan; mutta kerran minun vielä täytyy tyttöäni puhutella, ennenkuin kihlat pois lähetän.
Jaakko loi silmänsä Liisuun; hetkisen he katsoivat toisiinsa, mutta sitte Liisu sanoi: »Sepä hyvä, että Jussila saa äidin lapsillensa.» »Tuolla Maija jo tulee!» huudahti Kustu. »Eipä häntä täällä nyt olisi tarvittu», virkkoi muori. Samassa tuli Maija sisälle, ja sanoen hyvää päivää hän istahti penkille levähtämään, mutta Liisu käski häntä pöydän ääreen ruoalle.
Se ei tahtonut mennä Mäkelään, vaan nuuski tätä polkua ja juoksi, hieputtaen häntäänsä, tänne päin. Minä aavistin heti, että sinut täältä löytäisin. Tiedätkö, Liisuseni! Saan kohta ruveta rakentamaan asuntoamme, jos vain Kustu menee sijaisekseni kartanoon. Mutta ethän sinä mitään vastaa etkä ollenkaan ihastu! Mikä sinua vaivaa?» »Ei mikään.
Kello oli jo kolme, ja siis ruvettiin heti päivälliselle. »Eipä kukaan ole uutisiakaan vielä puhunut», sanoi Kustu, »mutta täytyyhän minun puhua, ennenkuin Keppi-Maija ennättää, sillä kohta hän on täällä; me ajoimme hänen sivutsensa.» »Mikä uutinen se on?» kysyi muori. »Jussila ja Mikkolan Miina kuulutettiin tänään.»
"Oikeinpa Vahti minua ohjasi, ei se tahtonut mennä Mäkelään, vaan nuuski tätä polkua ja juoksi, hieputtaen häntäänsä, tänne päin. Minä aavistin heti että sinun täältä löytäisin. Tiedätkö Liisuseni! nyt saan kohta ruveta rakentamaan asuntoamme, jos vain Kustu menee sijaisekseni kartanoon. Mutta ethän sinä mitään vastaa etkä ollenkaan ihastu! mikä sinua vaivaa? "Ei mikään.
Patruunan metsästä saan hirsiä, sen mitä tarvitsen, ja lupasipa vielä nurkkamiehiäkin joksikin päivää, mutta sillä ehdolla vain pääsen kartanosta, että laitan sinne toisen sijaisekseni, ja siksi olen ehdotellut Kustua, koska välistä olen kuullut hänen haluavan palvelukseen.» »No sinne minä menenkin», vastasi Kustu. »Etpä menekkään.
Mutta mitä sitten palkaksi vaadit?" "Mitä patruuna itse tahtoo antaa, sitte kun näette, mihinkä kelpaan", vastasi Kustu ihan nöyrästi. Patruuna taputti poikaa olalle, lausuen: "No hyvä! Toivon että molemmin puolin tulemme tyytyväisiksi. Nyt, Jaakko, olet, kuten sanoin, vapaa palveluksestani ja tässä saat koko vuosipalkkasi". "Patruuna hyvä, sehän on varsin liikaa".
"Onni, juokse katsomaan, onko valveilla", sanoi rouva. Hetken perästä palasi poika huutaen: "Isä käski Jaakkoa puheillensa". Jaakko läksi saattamaan palveliaksi pyrkivää Kustua patruunan huoneeseen. "No, sinä aiot minun palveliakseni?" kysyi patruuna. "Niin kyllä, jos kelpaan", vastasi Kustu. "Osaatko totella? se on ensimmäinen ehto". "Kyllä! ja vielä vähän muutakin".
"Kylläpä kummia pyydätkin, mutta en tuosta toki suutu, sillä sopiihan sinun pyytää, minun kieltää, ja siitä sitte on päästy. Nyt tulee juuri kiiruin työnaika; mitenkä sinua siis saattaisin pois laskea?" "Kyllä minä luulen saavani Mäkelän Kustun sijaani ja häneen patruuna varmaankin tyytyisi, sillä Kustu on hyväntapainen ja sukkela kaikissa töissään; ehkä puheissaan liiankin sukkela ja rohkea".
Ja niinpä nytkin Virkku oli valmis peittämään ja ehkä unohtamaankin harminsa. Sen selkä laskeutui ja jalat tulivat notkeammiksi. Miehet kulkivat heidän ohitsensa. »Katos noita», sanoi silloin toisen talon Kustu, otti kiinni Vahdista ja usutellen Virkun päälle pani: »vau, vau!»
Päivän Sana
Muut Etsivät