Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
"Vai niin", sanoi patruuna, katsellen mielihyvällä pojan kirkkaita, veitikkamaisia silmiä. "Osaatko niittää? Heinänteko alkaa kohta, ja palveliani saa myöskin niityllä käydä silloin, kun en häntä kotona tarvitse". Hymyillen vastasi Kustu: "Siihen olen aivan tottunut. Kun niittyä lähenen, vapisee jo heinän korsi, ja kun viikatteellani sivallan hei! silloin heinä jo maassa makaa".
Muori hyppäsi rattailta, sanoen: "Kustu, anna tuo vaate-pakka minulle ja pumpulikäärö myöskin. Katso, ett'et pudota lanka-keriä etkä munakoppaa se on käärön sisällä. So, saappa tänne nyt nuot kaikki. Kallu, pidä huolta Mustasta! minä kiiruhdan pappilaan". Pojat tekivät, kuten äiti käski, ja nyt muori kiiruhti astumaan kirkon lähellä olevaan pappilaan.
»Onni, juokse katsomaan, onko isä valveilla», sanoi rouva. Hetken perästä poika palasi huutaen: »Isä käski Jaakkoa puheillensa.» Jaakko läksi saattamaan palvelijaksi pyrkivää Kustua patruunan huoneeseen. »No, sinä aiot minun palvelijakseni?» kysyi patruuna. »Niin kyllä, jos kelpaan», vastasi Kustu. »Osaatko totella? Se on ensimmäinen ehto.» »Kyllä! Ja vielä vähän muutakin.»
Polskan tanssittuaan sanoi patruuna: "Nyt on minun jo aika lähteä kotiin. Kustu, mene valjastamaan hevosta, sinä pääset taas takaisin tänne, kun olet saattanut minun kotia". Sitte lausui hän Mäkelän väelle: "Hauskaa on minun ollut täällä teidän parissanne, jossa olen nähnyt iloa ja tyytyväisyyttä kaikin puolin, jääkää hyvästi!" Ja käteltyään heitä läksi hän pois.
Tällä kertaa toki ei enempää tästä asiasta lausuta; tule nyt päivälliselle". Vakaana lähti muori tupaan ja sanoi sinne tultuansa: "Kustu saa lähteä Jaakon kanssa kartanoon. Jos kelpaat patruunalle, niin otat pestin". Liisun katse kirkastui, kuten taivas aamuruskon noustessa, ja kiitollinen silmäys lensi Viulu-Mikkoa kohti, sillä sen hän heti huomasi, että sieltä apu oli tullut.
Jaakko loi silmänsä Liisuun; hetkisen he katsahtivat toisiinsa, mutta sitte sanoi Liisu: "Sepä hyvä, että Jussila saa äidin lapsillensa". "Tuolla Maija jo tulee!" huudahti Kustu. "Eipä häntä täällä nyt olisi tarvittu", virkkoi muori. Samassa tuli Maija sisälle, ja sanoen hyvää päivää istahti hän penkille levähtämään, mutta Liisu käski häntä pöydän ääreen ruo'alle.
Enempää ei asiasta puhuttu, ja kohta päivällisen jälkeen Kustu lähti Jaakon kanssa kartanoon, ja Viulu-Mikko meni myöskin pois. Patruuna Pohjosen rouva istui kartanon kuistilla, leikkien lastensa kanssa, ja näki samassa Jaakon, joka lähestyi nuoren kumppaninsa seurassa. Lakki kourassa ja syvästi kumartaen Jaakko kysyi: »Saako patruunaa puhutella?»
Muorin muoto oli tavallista leppeämpi, kun hän otti pojan syliinsä, sanoen: "Tule lapseni muorin syliin; minä sinua tänään huvittelen, sillä kuka tietää koska taas saanen sinua nähdä". Kirkolle läksivät sitten kaikki muut paitsi Mäkelän Matti ja muori sekä Liisu ja pikku Jaakko, joka hyvin viihtyi muorilla koko kirkon-ajan. Kun kirkkoväki kotia tuli, oli Kustu heidän muassaan.
Polskan tanssittuaan sanoi patruuna: »Nyt on minun jo aika lähteä. Kustu, mene valjastamaan hevosta. Sinä pääset takaisin tänne, kun olet saattanut minut kotiin.» Sitte hän lausui Mäkelän väelle: »Hauska on minun ollut täällä teidän parissanne, kun olen nähnyt iloa ja tyytyväisyyttä kaikin puolin. Jääkää hyvästi!» Ja käteltyään heitä hän läksi pois.
»Kyllä nyt jo kaikki hyvin käy», sanoi Kustu pihalle päästyään. »Minä olen kovin iloinen siitä, että jollakin tavoin voin edistää meidän Liisun onnea. Sisar parkani vallan kalpenee joka kerta, kun äiti Jussilasta puhuu, ja harmipa olisikin, jos kaunis, hyvä sisareni työnnettäisiin tuolle vanhalle kaljupäälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät