Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Muistoon pani hän kuitenkin Sysi-Yrjön sanat, jotka vaikuttivat enempi kuin Yrjö voi aavistaakaan. Juhannusaattona aamulla istui Elsa etehisessä syöden aamiaistaan. Se muuten iloinen ja irstas lapsi oli nyt hiljaa, seuraten silmillään pientä lintua, jolle hän heitti leivän muruja. Mikä tyttöäni vaivaa, sanoi Yrjö, ja istui lapsen viereen. En ole kuullut lapsen laulavan ja nauravan tänäpäivänä.
Ka mikäs siinä on... Kun se vain ei tämä Pentti mylläri heittäytyisi siihen väliin sotkemaan... Penttikö... Sekö tyttö-mylläri se tahtoisi ruveta jauhamaan minun tyttöäni, häntä jota minä olen kasvattanut seurakunnallisessa hengessä ja kurituksessa!... Ei, Myrkky. Ka ... no... Sitähän sitä minäkin jo arvelin.
Muisto Anna-Liisa vainajasta pehmitti muorin sydämmen ja kukatiesi vielä tuo Mikon viimeinenkin viittaus tehokkaasti siihen vaikutti. "Hm kummallista", sanoi muori ikään kuin itseksensä ja lausui sitten Mikolle: "Menköön vain Kustu kartanoon onneansa koettamaan; mutta kerran minun vielä täytyy tyttöäni puhutella, ennenkuin kihlat pois lähetän.
Läksinpä, emo poloinen, etsimähän tyttöäni; juoksin korvet kontiona, salot saukkona samosin. Etsin päivän, tuosta toisen, etsin kohta kolmannenki. Päivän kolmannen perästä, viikon päästä viimeistäki nousin suurelle mäelle, korkealle kukkulalle. Huusin tuosta tyttöäni, kaonnutta kaihoelin: 'Missä olet, tyttöseni? Tule jo, tyttöni, kotihin! "Noinpa huusin tyttöäni, kaonnutta kaipaelin.
Nuku, nuku nurmilintu, Väsy, väsy västäräkki, Nuku nukkumis-ajalla, Väsy maata-vuorollasi; Viel' on aika valvoa'ki, Vuoro toinen valvoa'ki. Eipä anna mahti maata, Hyvä onni olla jouten, Kyty kun kinnasta kysyvi, Appi paitoa anovi, Apen lapset lahjuksia, Nato nauhoja hyviä. Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti tyyneksi tytärtä; Hyvä on tyttö tyynemmästä, Piika suusta pienemmästä.
GILBERT. Se oli mun ensimmäinen päiväni kunnian kedolla, ja, totta sanoen, tämän taistelon alku mun vereni saattoi niinkuin vähän kuumeelliseen juoksuun, mutta tasoittupa se pian taas, ja nyt lopetan tämän päivän kuumeella toista laijia, voittohorrouden kuumeen hohteella sen lopetan. Oi kuinka kernaasti nyt tyttöäni syleillä tahtoisin! KASPER. Hiiteen tämä taistelo! Oltta, muori!
Se oli kuitenkin aina metsä, jonka kuiskutuksia hän ei milloinkaan voinut unhottaa; se oli lapsensielussa heijastunut luonnon kuva, mikä houkutteli häntä ajatuksissa alituisesti palaamaan kieltämäänsä kotiin. Viimein tuli ukko Sakari vuoteen omaksi ja ... kuoli. "Mutta," virkkoi Sakarin muori vähän aikaa jälkeen hautajaisten, "minä en voi milloinkaan olla ajattelematta Annaa, pientä tyttöäni.
Onneksi oli silta alhaalla. Mutta jo oli koko linnakin liikkeellä. Me hyppäämme jokeen, yö on pimeä, ne eivät löydä meitä, huudahti Bertel. Ei, huusi Larsson, tyttöäni en heitä minä, vaikka pääni menköön! Täällä on kolme satuloitua hevosta, joutuin! Satulaan, sinä Frankenin suloisin nunna! ja tuo reipas kapteeni nakkasi vapisevan Kätchenin eteensä hevosen selkään.
"Katsos vaan pikkuista valtioviisasta tyttöäni!" huudahti hän. "Onni on, että isänsä istuu lujasti satulassaan, muuten voisi tämä sukkela lörpöttelijä saattaa hänelle paljon tekemistä! Naurettavaa!" sanoi hän halveksien herra von Wismarille, ainoalle, joka epäileväisesti koetti rypyttää kasvojansa, vaikk'ei koko narrimainen ihminen varmaan ymmärtänyt hituakaan asiasta.
"Hän on omituinen mies. Mutta luullakseni te tulette hänestä pitämään se on, jos saatte hänen käsiinne. Oh, Mr Saunderson, kuinka voitte? Oletteko nähnyt vieraanne?" "En, sir, minä vasta tulin. Minun vaimoni, herra, ja minun kolme tyttöäni; ja tämä on poikani."
Päivän Sana
Muut Etsivät