United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne eivät ole puoliksikaan niin vahingollisia, kuin tarantelihämähäkki, jonka myrkky on paljoa vaarallisempi." "Minkä näköisiä ne ovat?" kysyi Silman. "Ovatko ne yhtäläisiä, kuin meidän hämähäkit?" "Ajatelkaa viheriähkö ruumis, hevoskastanjan kokoinen ja pitkillä, karvamaisilla jaloilla, niin on teillä tarantelin kuva." "Ja millä elävät nämä eläimet?" "Kaikenlaisilla hyönteisillä.
Mieleeni juolahti ajatus, että tätä miestä oli haettu lyömään naula hevoseni jalkaan, jotta minä en pääsisi lähtemään vaikka myrkky ei olisikaan tehtäväänsä toimittanut. Tämä hirvittävä ajatus saattoi minua vielä enemmän kiirehtimään.
"Merkurium, teidän herruutenne." "Kuin, merkurium? Eikö se ole yhtä kuin myrkky?" "Ei ollenkaan, merkurium on kaiken näkywäisen aineen, niin eläwän kuin kuolleen, koko maailman ydin. Tahdotteko sen nähdä?" Näin sanoen Nikoteemus weti powestansa pikkuisen helmen, koolta kuin herneen jywä, ja ojensi sitä Flemingin kaswojen eteen.
Sellaisen ky'yn antaa eläimellinen osa meidän olemisessamme ja hengellinen vielä korkeimmassa määrässä sentään, ja tuo on senvuoksi kuin me iloisella miehuudella, rukouksella ja toiveilla voimme läpikäydä mitä hyvänsä jotakin parempaa voi ja täytyy kuohua jokaisesta murteesta; tuo pahe on vieras esine, myrkky, ja Jumala on antanut meidän sielullemme itseparantamisvoiman poistaaksemme sitä.
Ka seisoohan se mestari... Mutta olisi tässä jo tarpeen vähän kipakampi meno. Ei, Myrkky!... Kuka hiljaa kulkee, hän kauvimmin kestää. Luukas, joka on viisas ja ymmärtäväinen mies, sanoo sinulle, että naima-asioissa ei pinkaisemalla juosten pitkälle potkita.
Ophelia, kallis sisko, varo tuota; Ja lempes jälkijoukoss' aina pysy, Himojen vaaroist', iskuist' etähällä. Sive'in impi on jo tuhlaavainen, Jos kuulle sulonsa hän paljastaa. Parjaajan ruoskaa puhtainkaan ei vältä; Syö usein mato kevään kukkaset, Viel' ennenkuin ne silmikostaan puhkee; Ja nuoruudenpa raittiiss' aamukasteess' On ilmanhengen myrkky tarttuvaisin. Siis varo!
Vishtonnoh on katsova häntä isän silmillä, nuori vaimo on poimiva äidittömälle kukkia, korpi on kasvattava pienoisen sotilaaksi. Mutta ei kuollutkaan Oikameonna, myrkky oli heikkoa, hän taintui vaan. Hän eli kuin hiekalla taimi, kun ei sadepisaraakaan taivaasta tipahda. Mutta Oikameonna oli voimakas, hän nosti jälleen päänsä.
Mutta tämä kauneus on silmälleni myrkky. En tässä, vaan Sarmatian avarilla aavikoilla tahtoisin nyt seistä lumituiskun pyörteissä talvi-yönä, toverina ulvovien susien. Siihen laulantoon sointuisi nyt yhteen Canzion mieli. Viides Näytös
GLOSTER. Plantagenet. ANNA. Se nimi hällä. GLOSTER. Niin sama nimi, paremman vaan lainen. ANNA. Miss' on hän? GLOSTER. Tässä. Miksi minuun syljet? ANNA. Oo, ett' ois surman myrkkyä se sulle? GLOSTER. Noin ihanassa milloin asui myrkky? ANNA. Niin, vihatumpaan milloin osui myrkky? Pois, konna! Silmäni sa sokaiset. GLOSTER. Sun silmäs, armas, soaissut on minun.
Viimein oli myöskin unelma isänmaasta, sellaisesta, jonka hyväksi isä oli työskennellyt, alkanut haihtua. Ja se kaikki oli vuosien kuluessa koonnut katkeruutta Hannan mieleen, niin kuin myrkky kokoutuu kyykäärmeen hampaan juureen. Kälyänsä hän ei tahtonut koskaan tavata.