United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvästi rakkauden kuherrukset, Ja terve tykin pauke, rummun pauhu! Hyvästi unisuus ja haukotus, Koht' alkaa mielityö ja hauskotus! Vihasta heihin sydän syystä hehkuu. Viel' lähteäkö meiltä aiot? Nytkö? Ma kuninkaani maan näin pettäisin. Ja vaikka sodass' apuni on halpa, Tok' eestä kuninkaani välkkyy kalpa. Sit' uskon poiasta Klaus Flemingin. Nyt Ebba rouvan luo!
Flemingin joukko oli tiellä saanut sanoman Mikkelin werisestä tapauksesta ja heti kääntynyt takaisin. Se oli muutamia päiwiä sen perästä uudelleen Turussa. Kola Ludowski oli pienemmän joukon kanssa lähtenyt matkaan wasta seuraawana päiwänä. Häntä seurasi wanki kowasti raudoitettuna.
Tääll' linnass' onni tänään vieraan' on Flemingin poiast' alkain vankiin asti. Pois! jäisen kalman hajun tänne tuot. Ei Stålarm sua kuulemaan nyt jouda. Se tottako ett' alkaa sota taas? Ei holvi sitten jouda kauan tyhjäks. Jos sin' et sinne muita saa, niin tulen Mä itseäni sulle tarjomaan. Tuon suust' en koskaan viisaan sanaa kuule. Kolmastoista kohtaus. Pois rakkaus, pois sä viime unelmani!
Mutta sill'aikaa kaivettiin esille piiloistaan puoli tusinaa ruosteisia pyssyjä, joilla linnan invaliidit varustettiin; nuo kuusi vanginvartijaa saivat aseikseen nuijia ja keihäitä; annettiinpa piioillekin käsky tarttua korentoihin, joista nuijasodan aikana moni Flemingin ratsumies oli saanut surmansa. Näin varustettuna luuli Martta-rouva jo voivansa keskeyttää kaikki sovinnon hieromiset.
Jäljestäpäin kuningas kertoi, että hän Flemingin silmistä oli lukenut ajatuksia, jotka eivät olleet juuri ystävällisiä. Mutta kaikki kävi kohteliaasti molemmin puolin. Palattuaan tapasi Kaarle-kuningas koko armeijansa hämmästyksissä; hänet luultiin jo vangituksi, ja mietittiin keinoja hänen vapauttamisekseen. Turhaa pelkoa! Vielä oli Kaarle-kuninkaan onni vastustamaton.
Totelkaa nyt minun neuwoani." "Minä en woi paeta, minä en woi jättää tätä paikkaa." "Kuulkaa, minusta tuntuu maa tärisewän jalkojeni alla. Flemingin ratsujoukko on tulossa, se tuntee teidät heti se raatelee kuin tuli, se on saanut tietää meidän aikomuksemme minun täytyy se ilmoittaa joutukaa, joutukaa!"
Ja jos minä olisin Pentti Ristonpoika, ja jos olisin voittanut Rooman keisarin ja lävistänyt kaiken maailman marsalkat, niin en kuitenkaan unohtaisi, että isäni Risto Niilonpoika oli liminkalainen talonpoika, joka kaatui rehellisessä taistelussa Flemingin hirmuvaltaa vastaan Ilmajoen jäällä. Kersantti näytti hämmästyvän.
Mutta jos hänen kuitenkin olisi onnistunut pettää hänenkin kawaluutensa, ja minä woisin paeta heidän kynsistään." Näin ajatellen Yrjö wähän lonkautti edessään olewaa porttia ja pisti päänsä sen läpi. Hän oli pian sen toisella puolella. Flemingin huoneet oliwat nyt wastapäätä häntä. Kaikki ikkunat oliwat pimeät. Missään ei kuulunut hiiskausta. Hän seisattui taas, tietämättä mitä tehdä.
Niin, kiellä multa helmas', äiti, kiellä, Niin kauan kuin tää nimi mull' on vielä, Niin kauan kuin mull' on tää pukukin, Mi silkistä on tehty Flemingin, Niin kauan kuin sen vallan virkaa teen, Mi kansan syöksi nälkään, orjuuteen, Niin, äiti poikaas' älä katsokaan, Niin kauan kuin hän pilkkaa sukuaan, Siks' kun kaikk' entis-olot riistävi Hän muististaan, siks hyväst', hyvästi! Neljäs kohtaus.
Olipa se kaksi kertaa samalla 1500-luvulla, Juhana Herttuan ja Klaus Flemingin aikoina, omaksi valtiolliseksi kokonaisuudekseen muodostumaisillaan. Heikoin se oli yhteiskunnallisessa suhteessa. Aateli voitti, kansa painui allepäin. Papisto oli niiden kesken, kuten niin usein myöhemminkin Suomen historiassa, kuin vasaran ja alasimen välissä.