United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me tulemme Jörgenin kanssa niin erinomaisen hyvin toimeen täällä, me kaksi.» Hänen äänessään tuntui katkera sävy. »Lähteäkö, minä? Kyllä sinä tiedät hyvin, etten minä sitä tee, Jakob... Mutta olet niin kovin arka heti, milloin luulet minun vähänkin kajoavan tuohon verrattomaan Berveniin.»
Hän laulaa, katse nöyrästi maahan kiinitettynä: "Minne poloista viedään? Täytyykö hänen lähteä pois, pois vieraaseen kotiin? Lähteäkö täytyy pois kodista kultaisesta, isän ja äidin luota? Oi isäni, miksis möit hänet, valkean peurasi? Hän olisi tahtonut hyväksesi tehdä työtä päivät, tehdä yöt. Olisihan hän toki ollut sen arvoinen, kuin minkä elantonsa sulle maksaa.
Mutta Antero kuuli Naimin äänen ja nousi lähteäksensä, sopertaen jotain semmoista kuin että hän on tilannut soutajan ja se odottaa häntä jossain ja että hänen täytyy lähteä heti... Lähteäkö? Naimi pyörähti samassa sisään, kädet täynnä kukkia, riensi häntä vastaan, valmiina kiittämään odotetusta onnentoivotuksesta. Hän piti Anteroa kädestä, katsoi silmiin ja sanoi: Ettekö toivotakaan minulle onnea?
Kaikki ne olivat yhtä tärkeitä ja kaikki ne tunkivat päälle yht'aikaa. Nuorella suomalaisella ylioppilaalla oli todellinen »runsauden pula» edessään. Hän tiesi, että isänmaan kohtalo suorastaan riippui hänestä, kun hän vaan olisi tiennyt, miten parhaiten hyödyttää isänmaataan. Lähteäkö vanhoja kansanrunoja keräämään vai ryhtyäkö uuden Suomen valtiollista itsetajuntaa takomaan?
»Hm, hm lähteäkö nyt tuonne pimeään ja märkään», hän sanoi, kun Jakob tuli sisään saadakseen konttorilampun sytytetyksi. »Etkö luule, että se virkistäisi sinua vähäisen voithan valjastuttaa hevosen ja lähteä ajaen?» »Olisi niin suloista kerrankin olla yksin kotona, levätä sohvalla ja lukea, mitä arvelet, Jakob!» »No niin, ystäväni, niinkuin itse tahdot, ehkä se on sinulle parasta.»
Robertin poskia kirkasti heikko puna, niinkuin rintatautisen, hänen silmänsä loistivat niinkuin kuumeisen, mutta hänen kasvoillaan oli samalla onnellinen loiste. Sinä täällä vain impien iloissa, kassapäiden karkeloissa, naurahti Lönnrot. Istu alas, istu alas! kehoitti Snellman ystäväänsä. Eipä nyt enää istumisista, täytyy lähteä. No, mutta niinhän minunkin! Lähteäkö? Poisko?
Hyvästi rakkauden kuherrukset, Ja terve tykin pauke, rummun pauhu! Hyvästi unisuus ja haukotus, Koht' alkaa mielityö ja hauskotus! Vihasta heihin sydän syystä hehkuu. Viel' lähteäkö meiltä aiot? Nytkö? Ma kuninkaani maan näin pettäisin. Ja vaikka sodass' apuni on halpa, Tok' eestä kuninkaani välkkyy kalpa. Sit' uskon poiasta Klaus Flemingin. Nyt Ebba rouvan luo!
Toinen sanoi: »Oli kuin vetäjäs meitä veti tänne, että oltiin kahdella päällä, lähteäkö vasta aamulla. Se oli aivan saada sammua, kun Antti vielä hommasi tänä iltana käydä Kölkän puron suuhun rysiä panemassa ja aamulla lähteä tänne päivää myöten, vaan se oli minulla kuin hiimosti vain selässä, että en saanut rauhaa, piti vain lähteä.»
Tällä karkaisen kovaksi Luontoani. Tunnustanpa, Ett' epäilen, lähteäkö. NUORI JOUKO. Katala jäniksen jalka! PURMO. Pojat, jos pahoin puhutte, Annan tuosta silmillenne. SORMO. Voi kutale mieheksesi! PURMO. Poikki suu, sakarisormi, Taikka painan peukalolla! Väinö on väkevä noita, Tietäkää! kovaksi tehty Miekkoja ja nuolta vasten.
Attila teki lähtöä, kun Maria isän viitta olallaan ja patja kainalossa palasi. Nähdessään vieraan miehen vieraassa univormussa pysähtyi hän äkkiä ällistyneenä katsellen vuoroon Löfvingiin ja vieraaseen. Tuo on kaiketi se ryssä, josta Tapani puhui. Attila huomasi hänen hämmästyneen katseensa ja sanoi kahdella päällä lähteäkö vai jäädä: