Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ja kostoa pelättiin, sillä kodittomaksi jääneellä suomalaisella ei ollut enää paljon menetettävää, eikä tarvitse epäilläkään, etteikö kostonhalua olisi syntynyt, kun inhottava väkivalta oli tapahtunut.
Juteinin kirjoja», joita on kokonaista 9 osaa. Kun Juteinin henki vuonna 1855 kesäk. 20 p:nä löysi levon haudan hiljaisuudessa, niinkuin jo aikaisemminkin on viitattu, niin hänen maallinen tomunsa kätkettiin maan poveen Ristimäen suomalaisella hautausmaalla lähellä Viipuria. Viereiseen hautaan oli hän ennen haudannut vaimonsa ruumiin.
Annetaan vain ympäri korvia. Nenä on hyvin sitkeää laatua. Sitä saa niistää kuin kynttilää koko elämänsä ijän, ja kuitenkin se täysimittaisena seuraa omistajaansa hautaan. Myös voi suomalainen pistää nenänsä yhteen ja toiseen paikkaan ja taas asettaa sen sijallensa. Suu on suomalaisella suuri, koska joskus kannattaa antaa toiselle suuta. Kieli voi olla ulkona suusta.
Hänellä ei tietääkseen ollut ketään suomalaista naistuttavaa Berlinissä. Mutta olihan nainen sanonut tuovansa terveisiä kotimaasta. Hän oli siis ehkä juuri saapunut tänne. Siinä tapauksessa oli Johanneksen mahdoton arvata. Mutta kenellä suomalaisella naisella saattoi olla niin paljon mielenkiintoa häneen, että tuli jalansyten häntä katsomaan? Tuomaan terveisiä? Keneltä? Johannes ilahtui.
Narva oli silloin Inkerinmaan kenraalikuvernöörin asema, ja Inkerinmaa oli ikäänkuin Suomenmaan etehinen, ei varsinaisesti Suomeen kuuluvana, mutta Suomalaisella väestöllä asutettu ja aiottu meidän maan ulkovarustukseksi Venäläisiä vastaan. Melkein sama virka Suomen suhteen oli Käkisalmen läänillä, joka kuului Inkerinmaan kenraalikuvernörin alle.
"Vai, tahtooko hän oppia suomea!" huudahti Mari suomeksi ja lisäsi sitten venäjäksi suomalaisella murteellaan "Jumala sinua siunatkoon lapsukaiseni." Kun nyt Mari hyvästi rupesi jättämään, huomasi perintöruhtinas, kuinka hän äärettömällä hellyydellä lausui hyvästi Paavalille, mutta tuossa hellässä katseessa oli jotakin katkeraa surumielisyyttä. Pietari herra käsitti kyllä syyn.
MAIJU. Kuulkaa! Teidän olisi pitänyt tulla tänne viikkoa ennemmin, niin olisitte saaneet tanssia suomalaisella seuralla. TEUVO. Pidättekö te tanssista, neiti. Maiju? MAIJU. Pidän! ja kovasti! Tanssisin vaikka joka päivä, varsinkin masurkkaa. Siihen olen hirveästi innostunut. HANNA Ja sinä osaat? Oletko käynyt masurkkakurssin? MAIJU. E oho! Vai pappa olisi antanut!
Topeliuksen suorasanaisessa tuotannossa on suomalaisella pikkukaupunki-elämällä jo isosti laajempi sijansa, vaikka hänkin synnynnäisenä romantikkona seisoo tässä tapauksessa vielä liian etäällä aiheestaan voidakseen siihen syvemmin antautua. Mutta muuten on aika suomalaisen maaseudun ja suomalaisen maalaiskansan.
*Hengellistä runoutta.* Paras runollinen tuote tältä aikakaudelta on Ilolaulu Jesuksesta , jossa Jesuksen syntymää, elämää ja kuolemaa kuvataan 29 runossa vanhalla suomalaisella runomitalla. Kuvaus on välistä sangen elävä ja voimallinen, kieli hyvää ja runomitta melkein virheetön, joka on varsin harvinaista sen-aikuisissa runoelmissa. Uusin painos ilmestyi 1886, K. Grotenfelt'in toimesta.
Huomioon ottamatta jää se elämänsisällön ja elämänvoimien runsas, kuluttamaton varasto se hartauden rikkaus, se innostumisen välittömyys, se aherruksen sisu ja kunto, se itsetiedottomuuden hedelmällisyys ja alkuperäinen mehevyys, se luonnollisen elämänkäsityksen vankka juurevuus joka takaa, että suomalaisella sivistystyömaalla ei tehdä pelkkää turhaa näkötyötä, vaan että, jos näköään erehdytäänkin ja hapuillaankin, pohjempana on työskentelemässä ja ahertamassa hartioita, jotka näkymättömässä, vaatimattomassa työssä vakaasti, jos hitaastikin puskevat suomalaisen viljelyksen työauraa suoraa vakoa eteenpäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät