Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Mutta tämä kauneus on silmälleni myrkky. En tässä, vaan Sarmatian avarilla aavikoilla tahtoisin nyt seistä lumituiskun pyörteissä talvi-yönä, toverina ulvovien susien. Siihen laulantoon sointuisi nyt yhteen Canzion mieli. Viides Näytös
Yhtäällä näimme kirvesmiehiä piiluamassa puita palkeiksi, toisaalla sahaamassa niitä laudoiksi; ajopelejä kulki edestakaisin teillä; isoja härkä- ja hevoslaumoja kävi avarilla laitumilla, ja lakealla oli tuhka tiheään ihmisasumuksia. Maaperän ylävyys salli monissa paikoin viljellä erilaisia Europan kasveja.
Siks sua itkien itken myös, polo, itseni vuoksi murtuvin mielin, sill' olit Troian maill' avarilla suopea, lempeä vain sinä yksin, muut mua kammoo." Noin hän itkien virkki, ja kaikkipa voihkasi kansa.
Ehkäpä ahdistaa kovin häntäkin naapurikansat, eik' ole varjelijaa väkivallan töiltä ja turman. Vaan niin kauan kuin sinut viel' eläväksi hän kuulee, häll' ilo mieless' on, joka päivä hän toivoen vartoo Ilionista jo pois pojan rakkaan saapuvan jälleen. Vaan mua kurjaa! Uljaimmat pojat mullepa kasvoi 493 Troian maill' avarilla, ja kaikki ne multa on kaattu!
Harvoin vieras lähestyy hänen kylmää ja kolkkoa kotoansa, joskus joku mies kentiesi, laukku selässä, kulkee ohitse, pysähtyy hetkeksi, värisee ja kiitää sitä nopeammin alas kyliin päin. Muuten ainoastaan peurat suurissa laumoissa tanssivat avarilla lakeilla ja raapivat jaloillaan, löytääksensä lumen alta hiukan sammaleita. Mutta tunturillakin on tarinansa.
Vaan nyt pauloikin pahaneuvoisesti ja käskee häätyä pois häpeällä jo melkeän mieshukan jälkeen. Niinpä on sallima kai isovallan Zeun, joka kaannut harjat on kaupungin monen maill' avarilla ja viel' on vastakin kaatava, sill' ylin hällä on valta ja voima. Neuvoni kuulkaa siis sekä seuratkaa sitä kaikki: karkotkaamme jo laivoin pois sulo-syntymämaahan, emmehän Troiaa voi katulaajaa vallata koskaan."
Niinpä on sallima kai isovallan Zeun, joka kaannut harjat on kaupungin monen maill' avarilla ja viel' on vastakin kaatava, sill' ylin hällä on valta ja voima. Polvien jälkeistemmekin jää häpeäksi se totta, kansa akhaijein ett' yhä turhaan, niin iso, aimo, 120 kamppailee, katopuolin vain kahakoitsevi täällä miesluvun pienemmän kera, eikä jo loppua kuulu.
Näiden ketojen avarilla kentillä he leikkiä löivät ja näiden tuoksuvilla kukka-permannoilla he tanhuelivat. Näillä Nymfoilla oli varsinainen lemmikki, heille nimen-omaan pyhitetty erinomaisen kaunis ja sievä hirvi. Sen laaja-haaraiset, kullan-hohtavaiset sarvet olivat niin korkeat ja uhkeat, että ne ikään kuin tuuhea puun latva levittivät varjoa allensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät