United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä toivossa eläkööt, eläkööt työväenyhdistykset! lokakuun 10 päivänä 1897. Luonto synnyttää kirjailijan niinkuin muunkin taiteilijan. Olot ja sivistys häntä kehittävät ja kasvattavat. Mutta kansallisuus on se maaperä, josta hän töihinsä voimaa, väritystä, sisällyksen ja muodon omantakeisuutta imee pyrkiköön latva maailmaa ja taivasta kohti.
Kaikki tyttö-ajan laulut, tyttö-ajan huimuus on kotiin jätettävä; sillä: Tapoja talo kysyvi, Tapoja talo hyväkin; Mies se mieltä koittelevi, Mies mieltä ani paraskin. Senvuoksi varoitetaan neittä: »Piä herkät hiiren korvat, Terävät jalat jäniksen; Niska nuori notkuttele, Kaunis kaula kaarruttele, Kuni kasvava kataja Tahi tuore tuomen latva!»
Sen oksa ei ole koskaan ulottunut antamaan kättä toisen puun oksalle, eikä sen lehti ole koskaan lepattanut toisen puun lehteen; sen latva ei ole koskaan huojunut sylikkäin toisen latvan kanssa. Istuessani sen alla, kahvilan edustalla, puutarhatuolilla, olen usein kysynyt itseltäni, kuinka mikään voi kasvaa ja elää siinä missä se, ja mitä iloa siitä on sille itselleen ja muille.
Ei se sitä ilmoittele, ei sitä vieraille valita, mutta sinä tunnet sen, etkä tahdo sitä kysymyksilläsi häiritä. Oma on metsällä elämänsä, omat taistelunsa. Korkealle kohoo hongan latva, ylös pilviin pyrkii kuusen huippu kuin kirkon risti, syvälle maahan ja laajalle ympärilleen tunkee se juurensa salaisiin kätköihinsä.
Selässä oleva säkki, joka tähän asti oli häntä kannattanut, tuntui nyt painavan syvyyteen, ja mitä syvempään latva painui veteen, sitä hurjemmin sitä virta rupesi puistamaan. Vain silloin tällöin rungon joustavan voiman vaikutuksesta latva silmänräpäykseksi nousi ylös, niin että hän sai huokasta. Yhä voimakkaammin tuntui virta vetävän, ja hän töin tuskin jaksoi pitää itseään kiinni.
Vain sovun suokoon toinen toiselleen, vain sietää, suvaita saa lammas vuohta, vain älköön luulotelko latva puun, se ettei yksin maasta nousnut ois. RISTIRITARI. Nuo sanat sattui! Mutta tuttu lie myös kansa, jok' on ihmismoitteen kehto? Mi kansa, tiedättekö, Nathan, ensin valitun kansan nimen omaksui? Niin, jospa tuota kansaa ylpeydestään en juuri vihais, mut en sentään vois halveksimatta olla?
Vaikka sillä paikkakunnalla ei koskaan oltu kuultu rosvoista, niin Ali Baba heti epäili heitä siksi ja päätti piiloutua jonnekin. Hän päästi aasinsa irralleen ja kiipesi itse korkeaan puuhun, jonka tuuhea latva peitti hänet kokonaan. Lehvien välistä hän saattoi kuitenkin nähdä kaikki mitä alhaalla tapahtui.
Yks ajatus ja mieli kun jälleen yhdistää Nuo henget keskenään nyt kiistäväiset; Ja taimi etelänkin on silloin ylvä puu Ja kauas yli metsän sen latva kohouu Ja oksilla sen laulaa satakielet. Kaikuja Hämeestä 1901. Talveksi muurahainenkin Se kantaa kortta pesään, Ja talven varaa mettinen Kokoilee pitkin kesää.
JORMA Nouse koivun konkelolle, Lepän lengolle ylene, Onko mieleiset sanani, Otolliset uhrityöni, Lepy lehto, kostu korpi, Ellös suuttuos Jumala, Maanpitäjä pillastuko Uhritöistä ilkiöitten, Typeristä tyhmän kansan, Lepy metsä miehillesi, Lepy näillä leppösillä, Lauhdu näillä laulelmilla Humahtele hongan latva, Kohahda korea kuusi, Jos on uhri otollinen, Mieluiset minun sanani!
Ja katso hän ei, jos kompastuit sinä joskus nimien kiviin kun loppu se oikein sointuvi vaan, ei kulje hän rivistä riviin. Oi, auttaos Luojani sointumaan mun lauluni loppu hyvin! Oi, auttaos yhtenä heilumaan mun lauluni latva ja tyvi! Me laulamme kehdosta hautahan. Kuink' kauvan, tiedä me emme. Paras aina ois sointunsa sommittaa kuin oisi se viimeisemme.