Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kulki siis köysissä Jumala, Sitehissä suuri Luoja. Onkos kuultu oudompata, Surkeampata sanottu? Kohta kansa kuljettaapi Häijyn Hannaan huonehesen, Kaifaksen apen kotia. Näytti Hannas hampahansa, Kiskoi pilkkahan kitansa. Sitte Kaifaksen salihin, Luoksi herran hengellisen, Ylimmäisin arviosta, Papin parvesta pahimman, Kuss' oli kärmehten käräjä, Kavalat ko'ossa kaikki.
Mitä tuosta, jos ma laulan, Tahi tuosta, jos ma tanssin, Ei tuota kyty kysele, Eikä appi arvaele, Nato ei naisille sanele, Anoppi kylän akoille; Ky'yn kytken kynnykselle, Naon naittelen kylälle, Anopin susille syötän, Apen karhuille apatan. Hyvä sanoma emolle.
"Tehtyäsi tervehyiset sanele tarinojasi: matkasitko mainehitta, kävit tiesi tervehenä, kun läksit anopin luoksi, apen ainoan kotihin? Saitko neien, voitit vallan, sorritko sotiveräjän, levititkö neien linnan, pirotitko pystyn seinän, astuitko anopin sillan, istuitko isännän lautsan?
Mieltäni meri ajavi, Vesi vääntävi väkeä, Tuulet tointa tuuvittavi, Ajatustani ahava. Kolme kokematonta. Kaikki oon katala nähnyt, Kokenut kovaosainen, On kolme kokematonta: Uuestahan syntymättä, Syömättä anopin leipä, Apen sillat astumatta. Enk' oo korppia kokenut, Syönyt lientä mustan linnun, Maitoa mahon jäniksen. Kolme pyytää.
Tämä on ollut kuuluisa sotaa käypä rajakaupunki Maurilaisten vallan aikana, ja on kerran ajanut Ferdinandin muuriensa luota takaisin. Se oli Boabdil'in apen, vanhan Aliatac'in suojeluslinna, kun tämä uljas vanha soturi vävynsä kanssa lähti siihen onnettomaan päällekarkaukseen, joka päättyi johtajan kuolemalla ja kuninkaan vangiksi joutumalla.
Hän juoksenteli kadun poikki edestakaisin, vaivaten molempia perheitä parhaan kykynsä mukaan ja koettaen kylvää eripuraisuutta ja riitaa äitin ja tyttären, vävyn ja apen välille. Ei mikään ollut hänelle mieleen. Häntä muka kaikin tavoin vain rääkättiin ja loukattiin, pidettiin näljällä ja hyljeksittiin.
Tuo kopea herra tuolla alhaalla on saanut maksun aamullisesta, Palosaaren väylällä tekemästään tempauksesta. Hän on kosija numero yksi. Vahti pistänee talteensa kosijan numero kaksi. Sitten tulee apen vuoro. Gast ei olekaan vielä se lakastunut nauriinvarsi, joksi häntä luulevat.
"Toin ma tänne tuomisia, Paljo pantuja eväitä: Apen aisan taittumia, Anoppeni aiaksia, Ky'yn kyntörahkehia, Oman ohjaksen periä." Tuosta tungime tupahan, Kaivome katoksen alle, Veikon nainen naljasilmä Ei tule likistämähän, Käy ei kättä antamahan; Veikkoni toki tulevi, Tunsi veikko siskoksensa, Kävi kättä antamahan.
Aamu aterian päätettyä läksivät kävelemään, sittekuin Mari oli antanut palkollisillensa tarpeellisia määräyksiä. Niinkuin olemme mainineet, oli Tuominiemen maat pantu vuoroviljelykseen. Niitä lohkoja käytiin nyt siis tarkastamaan. Suvi viljat ottivat niissä enimmän tilan, Ruista kasvoi ainoastaan kahdessa lohossa. Sitä oli siis apen mielestä vähän, vaikka laiho oli jotenkin hyvää.
Sanottihin soutaessa, Lassa ollen laulettihin, Sulhon saavani minunki, Sulhon suuren ja sorian; Senpä vaan olenki saanut, Saanut kun sanottihinki. Jo vainen iällä tällä Suuret sulhaset ajavat Jo tulevi Tuonen Tuomas, Matavi Manalan Matti, Joka naia nappoavi, Kotihinsa koppoavi, Ilman vöittä, vaattehitta, Ilman liinan aivinoitta, Apen paiankauluksitta, Ky'yn kirjokintahitta, Naon suikkelisukitta.
Päivän Sana
Muut Etsivät