United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei nimeä tyttärein' Saa kenkään mainita. Isän povessa Lyhyt on elon taru hällä. Minunpa olkoon vaan hänen muistonsa. Kun perille pääsnyt ma oon, Kun hautakumpu päälläni kohoaa, Korvan' ei kuule ihmisääntä, Voittoni kalliin mainita vasta saa." Näin lausuen nous' ylös hän, Pois astui, johtain kädestä poikaansa. Vankkana aivan niinkuin ennen, Salihin jätti hautojen kolkkouden.
MARGARETA. Sillon sädehtien sielus sodan liekistä väikkyy ylös puhtahana, viatonna kuin foeniks, jälleen syntyneenä kuolemastaan. ANIAN. Ja kiidän ylös korkeuden salihin, sen heljjässä ilmas onnellisna sinkoilen, mutta kaukana sinusta, kaukana morsiusseppelis tuoksusta!
Mutt' ennenku hautahan hän Jaloudessansa vajonnut on, hän saa Oppia, kuinka taivaan voimat Tekevät tyhjäks' tuumia ylpeitten. Hän, säätäjä onnen ja lain, Näkeepi suvun Fjalarin sortuvan Häpeähänsä, hänen poikans' Ainoa siskoa lempivi vaimonaan." Sai salihin äänettömyys. Niin näytti vaan kuin käytyä rakeiden Tyyneys taas kun leviääpi Kylmänä mannerten lumipeitteille.
Sitä seuraa ijäinen Joko ilo enkelein Taikka parku perkelein. Niin sä vältät helvetin, Pääset taivaan salihin. Suokoon tämän Jumala Armostansa suuresta! Ijäisesti sitte me Häntä siitä kiitämme, Tahdomme myös palvella Enkelitten seurassa. Ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Hän on niin hyvä, jotta Parantaa palkinnotta. En kyllin kiittää suulla Hänt' osaa muiden kuulla.
Ja milloin ja milloin ja milloin Viette taasen tyttörievun, Täältä kurjan kuljetatte Ihanaisen nurmen taakse, Kauno niityn kainalohon, Metsän neitsyen salihin, Sinipiian kartanohon? Ja milloin ja milloin ja milloin? Olipa se mielestäni kummallinen laulu. Eikä se siinäkään kaikki ollut, vaan pitkältä sitä kesti, vaikk'en minä sitä kaikkia muista.
Kauan aikaa on muutamien köyhien naapuriemme ollut tapana talvisaikana joka sunnuntai-ilta kokoontua takkavalkean ympärille meidän salihin kuulemaan, kuinka äitini heille lukee osia ilta-kirkonmenoista, varsinkin virret ja rukoukset, semmoisia kappaleita kirkkopostillasta, joita hän luulee heidän ymmärtävän, sekä niitä näitä muistakin hartauskirjoistamme.
Nyt se pispa taivahassa, Herran enkelein elossa, Voiton virttä veisailevi, Lalli paikassa pahassa, Sakean savun seassa, Helvetissä hiihtelevi. Siellä pirut pistelevät Helvetissä helteisessä Sieluparkoja pahasti. Varjele vaka Jumala, Estä Luoja armollinen, Meitä sinne saapumasta; Saata taivahan salihin, Ijankaikkiseen ilohon! Kanteletar III: 28. Annikki ja Kesti.
Kuin kuoleman mahtien maassa kulin ... niin vihdoin ma salihin tummaan tulin. Pysähdyin, seisoin: sen kynnyksellä soi ääni, kuin kannel se helisi hellä: »En outo ma lie olen ihanimpasi, kuva kuoloton omasta sielustasi! Miks viivyt, mies? Sua kyllin jo varroin, sua murhein muistin ja haavehin harroin. Minut vapahda vallasta hirviön, joka mun muotoni tahraa kuin saasta ja loka!»
Salihin hän ompi jo kiiruhtanut, hänen silmäns' säihkyelee. "Kenraali, jo verta on virtaillut ja vert' yhä virtailee. Tapellaan, mut uljaammin tapeltais, jos teit' edes nähdä sais." Sandels, hän huoleti katsahtaa: "Kuin liesi te hohkaatten. Ajo kai väsyttääpi ja hiuvottaa, levätkäätte ja syökäätten! Ken ruokaa, juomaa hylkisikään! Siis, ryyppykö ensistään?"
Kun pimeys vaippansa levitteli Yli maiden ja merien, Niin kuului parkuna salista Ja huutoja sotivien. Kun päivä taas salihin paistavi, Se on kolkko ja hämärä. Ja piispa ol' kuolleena laattialla Ja vaatteensa veressä. Lord Ronald ol' kuolleen vieressä, Pani tuppehen miekkansa. Ja kuolon kalpeana virkkoi hän: "Katsos, hän piti sanansa!