Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
LADY MACBETH. Mitä? Viekö Miehuutes hulluus? MACBETH. Hänet näin, niin totta Kuin tässä seison! LADY MACBETH. Hyi, hyi, häpeä! MACBETH. Vert' ennenkin on juossut, muinaisaikaan, Ennenkuin tavat perkas ihmisyys; Ja sittenkin on monet murhat tehty, Kamalat kuullakin. Jos siihen aikaan Löit miehen päästä aivot, niin hän kuoli, Ja siinä kaikki.
Se vaimon leskeksi saattoi, Isän lapsilta maahan löi, Rahat, ruoan ja vaatteet riisti, Maat, huoneet leskien söi. Näin liehunut on se, ja vielä Se riehuvi, raivoaa. Sen myrkkyistä hengähdystä Sulo Suomikin tuntea saa. Kita laaja sen ammottaapi Yhä uhreja niellen vaan, Vert' ainian vain janoaapi. Ei kylly se milloinkaan.
»Nyt käytöksestäs ainainen kanne käy, sinusta mikä pöppö nyt pöyhistäy; sa keskell' ammunnan sotamiestä lyöt ja mahtavasti mälliä kahta syöt!» Brask saarnaa kuulla jurrotti majurin: »Niin, korpraaliksi tyhjästä korkenin, vaan virkaan siihen mun vaka miehuus vei; vert' oli, mistä nousin, mut lokaa ei. Jos lyönkin joskus, niin mikä kumma se?
Sydämmeni! sulle Viel' lämpimä kukkia luo; Ehk' enkeli tullee Viel' luotasi lentänyt tuo. Onnelle. Onni, leuto taivahatar, Hetkeä luotu suloomaan, Et oo mailman valtiaatar En sua siksi laulakaan. Kruunutonna, valtaa vailla, Voitotonna, viaton, Suostuttaa vaan tahdot mailla Meitä mullan kohtaloon. Terve! sunpa hoitos alla Vert' ei vuoda sydämet; Mailla, vuorill', ulapalla Saatat yhteen veljekset.
Käy kurttuun otsa, huulet murtoon vääntyy, Vert' itkee sydän, silmä maahan kääntyy Ja rintaa vasten päänsä kallistuu; Hän äsken iskun taivahalle heitti, Mut mustat pilvet ennustähdet peitti, Nyt lausumahan aukee miehen suu: "Mä nähnyt olen kukan kuihtuvaisen, Kuink' alle myrskyn painuu palmupuu; Mä nähnyt olen kalman murhan, naisen, Kuink' kultaansa hän surren lakastuu; Olenpa nähnyt kuinka Rooman kansa On hautaan vienyt miehet parhaimpansa, Ja haudoilla vuoskaudet itkenyt; Vaan nähnyt konsanaan en surmaa mointa: Kuink' kansa, kansain kuulu, ilman tointa Jää, hukkuu pois, näen ensikerran nyt.
Maass' on maannut kolmetoista vuotta, Min' oon hälle haudan valmistanut Vanhan kirkon piilipuiden suojaan; Saatossa mä kävin etumaisna, Ensi mullan kirstullensa heitin; Sitten hälle hautapatsaan laadin Vielä viimekesänä se siinä Seisoi valkeana värsyinensä: "Saata meille apu tuskissamme, Turhan vert' on apu ihmisien!"
Ensikerran nyt lemmin ma, helmaani maailmat suljin, Honkia syleilin, tähtiä rukoilin; mut Vert' oli suutelu orjan, vert' oli halaus orjan, Vert' oli rukous orjan verta ja hurmetta vaan! Kuuletko rintani kuohun, kuules kuin ukkonen pauhaa! Kuules kuin taivahat soi haa onko unta se vaan? Untako kallihin ihmistunne, jumalain kieli, Untako sen vuoks vaan, tää ett' on orjien maa!
Mut kansa kaikki koettanut, Nää vaivat nähdessään, Jos harventuikin, murru ei, Rohkeena soi sen ään': «Eloa vaatii kärsimys» «Tää tuhatvuotinen,» «Eloa, taikka kuolemaa!» Niin lausuu mailmallen. Turhaanko syömmet kaikki nuo Vert' oisi vuodelleet, Ja kelpo rinnat tuskiinsa Maans' eestä riutuneet! Ja jäiskö järki, jäntevyys Ja tahto tahraton Kirouksen alle kitumaan? Se mahdotonta on.
Korska vihollinen, Vert' ahnaileva kieli roikallaan, Ja työtä enemmän kuin työaseita, Löi toiset maahan kuolleina ja toiset Vähäisen viattuina; toiset kaatui Pelosta aivan; lourun täytti kuolleet, Selästä haavatut ja arkalaiset, Jotk' eloon jäivät, häpyyn kuollakseen. YLIMYS. Miss' on se louru?
Päämiestä pilkkaa se, ken häntä porrast' On alempana; tätä seuraava, Ja seuraava taas tätä; aste asteelt', Ens' askeleesta esimiestä vastaan, Näin tauti kasvaa, kateen kuumeeks yltyy, Vert' imeväksi, kalvaaks kilpailuksi; Ja tämä kuume, eikä oma tarmo, On Troian turvana. Siis Troian vahti On meidän heikkous, ei sen oma mahti.
Päivän Sana
Muut Etsivät