Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Pikku Inkeri uneksi viileästä piilipuiden varjostamasta myllylammesta, sukulaisistaan ja ystävistään; siellä hän oli tunnettu ja rakastettu, mutta täällä kuitenkin lohdutti häntä hänen kaunis uusi hameensa. Vahinko vaan, ettei kukaan siellä kotona voi minua nähdä, ajatteli hän.
Näin mä laadin toisin laatii Herra: Majan antoi luona onnekkaiden, Joss' ei tuskaa tuta tuonelaisten. Joka kerta kun mä matkaan tuosta Ohi vanhan kirkon piilipuiden, Tunnen syömessäni liehauksen, Oudon kaipauksen sielussani Karpaloinen valuu poskipäille, Pääni hetkiseksi alas vaipuu.
Rannall' loikuu purtes ylähällä, Ikäänkuin et aikois konsaan tällä Lahden laumaa verkkoloihis pyytää, Sikseen kaikki mielityöskin syytää. Piilipuiden alla kalmistolla Viivyt vaan oi! kultas kammiolla; Päivän sammuellen, sarastellen, Haudall' aina istut itkeskellen. Neittä Kantalan oi! surkaa, lehdot, Jolle suotiin kukkain elon-ehdot! Lyhyt hälläkin ol' loiston hetki.
Maass' on maannut kolmetoista vuotta, Min' oon hälle haudan valmistanut Vanhan kirkon piilipuiden suojaan; Saatossa mä kävin etumaisna, Ensi mullan kirstullensa heitin; Sitten hälle hautapatsaan laadin Vielä viimekesänä se siinä Seisoi valkeana värsyinensä: "Saata meille apu tuskissamme, Turhan vert' on apu ihmisien!"
Päivän Sana
Muut Etsivät