Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Rannall' loikuu purtes ylähällä, Ikäänkuin et aikois konsaan tällä Lahden laumaa verkkoloihis pyytää, Sikseen kaikki mielityöskin syytää. Piilipuiden alla kalmistolla Viivyt vaan oi! kultas kammiolla; Päivän sammuellen, sarastellen, Haudall' aina istut itkeskellen. Neittä Kantalan oi! surkaa, lehdot, Jolle suotiin kukkain elon-ehdot! Lyhyt hälläkin ol' loiston hetki.
Tunnen kuin palava päivä, Luojan suuri lemmen silmä, Hautoisi unelmiani, Aikois mieleni avata Kuin puhtoisen kukkarinnan Puhtahalle maailmalle: Tuolle metsän tuuloselle, Tuolle taivahan tulelle, Vettenkin vesivalolle, Aamun kiilto kastehelle, Nuorille kevätkukille Sillekin, jota en tunne, Jota aavistan ja etsin. Sano, äitini, mit' etsin? TAINA. Etsit etsit? Vastauksen Tuop' elämä aikanansa.
kuorsaa ... niinkuin kuorsata se aikois aina ensi heinäkuuhun hamaan, vaikka Mirri ruohonpäitä purren ryhtyy ukonilmaa ennustamaan. Tiellä tomupilven alta pakoon joku ajaa jyrisevin rattain. Varis vaakkuu. Nousee ukonpilvet koillistaivaan niinkuin kaihi kattain. Ah, anteeks anna, että rakastan. En tohdi pyytää mitään enempää. Mun ainoaksi osakseni jää se riemu, tuska, että rakastan.
Leiriyneet liki on vihamiehet; emmekä tiedä, vaikka jo ryntäämään tänä yönä he ryhtyä aikois." Vastasi, virkkoi näin hepourho Gerenian Nestor: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika! Tokkopa kaitsija Zeus toki kaikkia täyttävä vainkaan Hektorin toivoja lie! Minä luulen, vauriot häntä vartoo vast'edes viel' useammat, jahka Akhilleus vain vihan hirmuisen pois vieroittais sydämestään.
Kammioihin hiipinyt on kansa, seinäin, ovien ja salpain taaksi. Puiston puutkin torkkuu seisaallansa, nukkua kuin aikois ainiaaksi. Ketään kanssani ei kuulemassa, kuinka soipi hiljaisuuden taika: talviyössä kuulaan korkeassa yhtyy iankaikkisuus ja aika. Tääll' ei elämähän sido mikään, kuolo on kuin ystävä ja veli, tääll' ei mitään tehdä ihmisikään, yhtäkaikki, kuoli taikka eli.
Jos sua taistoon siis joku houkuttaa jumal' aikois, niin varo, ettet multa sa vain ikivaltoja vastaan antau kamppailuun, vaan jos tytär Zeun Afrodite taistoon ilmaantuis, hänt' iskeös viiltävin vaskin." Virkkaen noin pois kiiti jo päilyväsilmä Athene. Tydeun poikapa taas eturintaan taistelon riensi.
Lipun luona pyylevänä hän seisoi hajasäärin, ylpeänä, kuin iankaiken aikois seisoa, ja lausuis luodille: "Seis, huutia!" Mitäpä sanantuoja mokomalle? Tuo poika parka joutui ahtahalle: hän päätäpahkaa oli samonnut, vaan käskyä ei vanhus totellut. "Majuuri, eespäin!" "No, no, veikko, malta! Mi täällä näyttääkään niin kamalalta!" "Kenraali käski."
Veen kaivoon kesän kauneus heijastui niin helakasti kuin aikois elää elon syksyyn asti; maailma toinen siellä seijastui: kuin täällä, ulpu ui, puun-oksat ojentui, aurinko paistoi iki-armahasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät