Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Min' olen itse halvan kansan laps, Sen kanssa kärsin, lohdutin, kun taisin; Mut jos vois linnan vankiluolat haastaa, Maan sadat hirsipuut jos kielin lausuis, Niin kauheita ne kertois siitä, kuinka Te herrat täällä harjoitatte valtaa; Viel' onko halu kuulla tunnon ääntä? Jo riittää, herra piispa! Mun ei syy. Klaus Fleming joskus liian kovaks' yltyi, Ja voishan paljon olla tekemättä.
Kohta kuuli, syy on tuo: "Taas on Anni onnekkainen, Pääsee vanhempainsa luo! Muuta mailmassa en halaa, Koti mielessäni palaa!" Oi jos Suomen kuulu kansa Maatansa noin rakastaisi Noin jos silmäinloisteellansa Tuntehensa ilmi sais, Poistuis poijes kalve mieli, Riemun lausuis suu ja kieli! Kadonnut tunne.
»Urho saakoon vapautensa Armaan eestä elääksensä, Maan ja mainehen!» Virkkoi, rinnass' into hellä, Laittoi ruusulehtisellä Puolisolleen Viestin kainoisen: »Ruusukukan sulo tuokse Lennättäköön armaan luokse Seidin huokauksen: Arvon, vallan suositulta, Hetken pyytäisi hän sulta, Juhlast' että Lausuis kiitoksen.»
Vaan ystäväs on sentään oikeassa, kun kirjas julkaisua estää koittaa: sisällys onhan hiukan tarttuvaista, näät tyhmyys, peijakas, se vahingoittaa. Tuoll' istuvi uuttera tiedemies, hän viisauksia niin paljo ties, ett' tyhmää kansoa nauroi vaan mut lausuis julki hän aatteitaan ei "kallihin kansan vuoksi!"
Jupiterkin Jos tuolta pilvist' ennustellen lausuis: »Se totta on», hänt' enemmän en uskois Kuin sua, jalo Marcius. Suo mun kiertää Käsvarteni sen ruumiin ympär', johon Sadasti vahvan peitseni ma särjin, Peloittain kuun sen pirstaleilla! Miekkan' Alaisinta nyt halaan; lempes kanssa Yht' uljaast', innokkaasti nyt ma painin Kuin maineenhimon voimall' olen koskaan Miehuuttas vastaan taistellut. Haa!
Tuoll' istuvi uuttera tiedemies, Hän viisauksia niin paljon ties, Ett' kansoa tyhmää nauroi vaan Mut lausuis julki hän aatteitaan Ei »kallihin kansan vuoksi!» Ja pappikin paljo hän saarnailee Ja itseksensä hän kummailee, Mitä kaikkea ihmiset uskoo nuo Mut aatteitaan ei ilmi hän tuo Tuon »kallihin kansan vuoksi!»
Niin taistele, ett' isäin jos haamut haudoistaan Nyt nousis keskellemme uutt' aikaa katsomaan, Ne riemurinnoin lausuis: "Nuo lapsiksemme me Ilolla tunnustamme: heiss' elää henkemme!" Et nuori polvi, kehnomp' isiäs olla saa, Et isäis töillä maasi mainetta kannattaa! Vaan omin töin ja riennoin sun mainees niitä sä, Ja isäin puhdas muisto töin puhtain pyhitä!
Siihen vanha sankari nyt kyynelsilmin Vastas noilla lausehilla: "Keisarinna, tällä päällä talvisella Henkeä en taida ostaa Ainoaksi hetkiseksi Pietarille, Taitaisinko, tuossa ois hän Edessänne, lausuis: jalo tyttäreni, Sun on valta, mä jo lepään, Pietari ei Venäjätä rakastanut Ole enemmin kuin säkään, Hänen voimansa oil rakkautensa."
Lipun luona pyylevänä hän seisoi hajasäärin, ylpeänä, kuin iankaiken aikois seisoa, ja lausuis luodille: "Seis, huutia!" Mitäpä sanantuoja mokomalle? Tuo poika parka joutui ahtahalle: hän päätäpahkaa oli samonnut, vaan käskyä ei vanhus totellut. "Majuuri, eespäin!" "No, no, veikko, malta! Mi täällä näyttääkään niin kamalalta!" "Kenraali käski."
Maailma jos maksaa voisi kovat päivämme ja yömme, Suomen verikentill' oisi kieli kertoella työmme, lausuis liput sotarinnan moisten Munterien hinnan: moni kultakaulus noita kumartaa sais kompuroita. Hänt' en muistella ma saata, ettei vanha rinta paisu. Missä tuonen toukomaata raatamaan niin varsa raisu!
Päivän Sana
Muut Etsivät