Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Kädessä isäin tarmo; Ja rinnass' uskallus, Ja, sortuu väkivalta Ja voittaa oikeus. Kultainen kotiliesi, Sinulle laulan ma, Sä isäin mielen, hengen Ja tarmoni vartija! Maan kalleuden kätkö, Sa kehto vapauden, Taivaisen tulen suojus, Pyhäkkö rakkauden! Liitto 1902.
Kierteli muut majat itse Akhilleus, kaikk' urohonsa taistoon vyöttäymään heti käski, ja myrmidonitpa, 156 kuin sudet ahneet, joilla on määrätön rohkeus rinnan, uljaan, sarvekkaan repiessään kalliokauriin, ahmivat saalistaan, veri pursuu leukoja pitkin; tummana-läikkyvän lähteen luo jopa juoksevi parvi, kielillään ohuilla ne sen vesikalvoa latkii, suustaan murhaisaa verikuolaa röyhtäytellen, rinnass' uljuus järkkymätön sekä piukkana vatsat: noinpa nyt myrmidonein päämiehet, johtajat aimot ympäri parveutuivat Akhilleun kumppanin uljaan.
Huus Aineias myös tovereitaan, kun tuli silmiin Deifobos, Paris, aimo Agenor, iliolaisten johtajat, joukkojen päät kuin hänkin; vaan sotikansa 491 seurasi, niinkuin juomaan käy ison oinahan jälkeen lampaat laidunmaalta, ja paimenen mielt' ilo täyttää: noin sydän rinnass' Aineiaan oli riemua täynnä, kun näki jäljessään hän seuraavan sotalaumain.
Niin, kasvoissansa löytänen Mun maani kallihin. Taas Pohjolan ei vertaista Suomessa missäkään, Siis maamme seudut kauneimmat Mä kasvoissansa nään. Kun kuulen aaltoin loiskunaa Rannalla aavalla, Nään revontulta leimuvaa Sen talvitaivaalla, Niin muistan: rinnass' impysen Myös lähde pulppuaa, Ja saanko lemmen katsehen, Se tulta leimuaa.
Rintapieli täytyi joskus tähdittää. Silloin syksyn kylmän kuuna hält' on mieli kokonaan, rinnass' istuu itkusuuna veitikkakin viluissaan. Kun hän yllä juhlapuku puhkui nurjapäällä näin; miehetkin ne milt'ei nuku, töllistävät tylsin päin. Jotain tempuiss' aina puuttui, käänteet kävi näin ja niin, kunnes viimein ukko suuttui, heitti kaikki helkkariin.
Kuin ihmeellii'n kangastus Toivomme maasta Hän seisoovi raueten lehtien varjoss'. Ja nuorukaisen katse matkan päästä Kohden kaunist' morsiant' On teroitettu niinkuin hourailevan; Posken liekki siirtyy pois Ja sydän lyö tuimasti Paisuvass' rinnass', Ja sieluns on teiskova, kiertova kaaos.
Hällepä vastasi näin Agamemnon, valtias miesten: 86 "Nestor, Neleun poika, sa kunnia kuulu akhaijein! Tunne jo, Atreun poika on täss' Agamemnon; on syössyt näät yli muist' ikiahdinkoon minut Zeus, kunis mulla henkeä rinnass' on sekä liikkua jalkani jaksaa. Täällä mä kiertelen, kosk' uni silmään ei tule armas, huolettaa sota vain sekä vaara ja turma akhaijein.
Mutta se mies, joka tarpeekseen sai viiniä, ruokaa, päivän kaiken päin vihamiehiä iskeä jaksaa, rinnass' uupumaton sydän uljas on, jänteret vankat ei väsy ennen kuin kaikk' ottelemasta jo erkee. Ympäri leiriä siis väki käskeös atrian laittoon. Lahjat kansain pää Agamemnon taas kokouksen keskeen saatelkoon tähän, ett' omin silmin akhaijit nähdä ne sais ja sa niill' ilahuttaa itsekin mieltäs.
Haasteli näin. Mut kuunnellut liki usta jo hetken huomaamatta ja vait oli lempeä Augusta neiti. Taisteli rinnass' immen murhe ja nauru. Kun astui äijän luo, hänen nuhteessaan soi leppeä harmi: »Vaiti jo, Pistoli, hyi, suunpieksijä, jouluna näinkö kammoja kertoo mies, vain julmia juoruja syöttäin?
Kaks mieltä ah! mun rinnass' aaltoaa, Ain' irti pyrkii toisestansa toinen. Käsvartens' iskee lemmen liekkumin Maailmaan kiinni kiihkeästi toinen; Väkisin pyrkii valko-lentimin Ylhäiseen kotiin mieli toisenmoinen. Oi, onko ilmass' henkilöitä, Jotk' alla taivaan haihattaa, Niin kultasatein alas vihmokaa, Valolla kirjailkaa mun elon öitä!
Päivän Sana
Muut Etsivät