Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ketä moinen väen paljous kyynel-silmin oli saattamaan tullut? Kysy sitä vaikka lapselta tuolla äitinsä käsivarrella ja vastaukseksi saat: »Se on Hemmo, kylän lemmikki, viime taistelun kaatunut sankari.» Ja hän se oli; nuorukainen, jonka jänteret teräksestä olivat, jonka rinnassa into ja rakkaus hehkui, nuorukainen, joka oli synnyinmaansa kunnia, vanhempainsa toivo ja morsiamensa kaikki kaikessa.
Noinpa he toisilleen nyt haasteli riemuavassa taisteloinnossaan, jota mieleen toi ikivalta. Vaan jo akhaijeja muitakin maan järisyttäjä kiihti, 83 joukkoa taampana henkäävää liki laivoja seisoin. Jänteret herpaissut oli uupumus heilt' ylen raskas, vallannut hätä mielen, kons' yli mahtavan muurin tulvivan huomasivat luvutonten iliolaisten.
Mutta se mies, joka tarpeekseen sai viiniä, ruokaa, päivän kaiken päin vihamiehiä iskeä jaksaa, rinnass' uupumaton sydän uljas on, jänteret vankat ei väsy ennen kuin kaikk' ottelemasta jo erkee. Ympäri leiriä siis väki käskeös atrian laittoon. Lahjat kansain pää Agamemnon taas kokouksen keskeen saatelkoon tähän, ett' omin silmin akhaijit nähdä ne sais ja sa niill' ilahuttaa itsekin mieltäs.
Hermot ja sydän, kaikki suonet ja jänteret asettuivat lepoon. Samoin tunteet ja ajatukset. Pahat muistot hälvenivät, koko elämä liukui kauvas pois. Ikäänkuin toisesta maailmasta katseli hän rauhallisesti puoleksi ummistuneiden silmien läpi himmeästi palavaa lamppua ja muita esineitä, jotka eteen sattuivat.
Nyt raudasta mulla on jänteret, nyt luuni on yhtä luuta. Kas, Apolloa, joka hymyilee, sitä voita ei Olympo jumalineen, ei Tartarus, Pluto, ei Poseidon. Hymyn voima on voittamaton. Meri pauhaa, ukkonen jylisee, Apollo saapuu ja hymyy. Ja katso! Ukkonen vaikenee, tuul' laantuu, lainehet lymyy. Hän hymyllä maailman hallitsee, hän laululla valtansa vallitsee, ja laulunsa korkea, lempeä on.
Hän työnsi hänet kynnyksen toiselle puolelle ja sulki oven. »Vanha piika!» He olivat uskaltaneet sanoa häntä »vanhaksi piiaksi»! Veri kuohahti ylös aivoihin, jänteret jäykkenivät, kädet kouristuivat suonenvedon tapaisesti nyrkkiin. Sydän survi, valtasuonet ja ohaukset takoivat. Ei hänellä ollut käsitystä mistään, ei saanut selvää ajatusta päähänsä.
Annas että heidän moukkarikouransa tai heidän patsaanvahvuiset säärensä tulevat vialle, niin pyh! koko urho on mennyt miehuus ja rohkeus ei niissä ole mitään jäsenet ja jänteret kaikki.
Niinkuin kartanohon käden toisen taakkana paimen jäärän villat vie, eik' uuvuta kantamus yhtään, niin kiven Hektor nosti ja kantoi palkkeja kohti, joist' oli puoliskot, lujasaumat sulkijat, tehty portin valtahisen; sisäpuolla sen kaks oli salpaa käypää vastakkain, kara yksipä kytki ne yhteen. Astuen aivan luo, hajareisin heittohon tuimaan jänteret jännittäin, kiven iski hän keskehen portin.
Päivän Sana
Muut Etsivät