Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Lämmin ilma kuiskuttaapi Meille lemmen äänellä, Keväänsulo vaikuttaapi Tuntehia syömmessä. Serenadi. Kun silmäns kirkkahasti, Kun sieluns kauniisti, Tul' ilta joutusasti, Tuo toivo syömmeeni! Kun maa on valotonna, Ja lamppu himertää, Kun lempi toivotonna Yöll' itkee tyynellä; Niin lähden sinne, jossa On kultain akkuna, Ja lausun laulelossa Mun syömmein tunteita. Väinämön soitto.
Kelle suotiin Onni häntä kiinnittämään povehensa? Nuorukainen, joka kunnahalla seisoo Tuimass' pohjatuuless', neidon lemmen voitti. Lakkaamatta yhdess' heidän sieluns' käyvät Sekä laaksoiss' että vuotehella pilvein Ijankaikkisuuden sini-tanterella.
Päivä loisti, orjuus hältä, Raipat, kaikki unhottui, Vapaa, suuri sieluns' oli, Henki hänet mieheks loi.
Kelle suotiin Onni häntä kiinnittämään povehensa? Nuorukainen, joka kunnahalla seisoo Pohjatuulessa, hän neidon lemmen voitti. Heidän sieluns' yhdessä käy lakkaamatta Sekä laaksoiss' että vuotehella pilvein Iankaikkisuuden sinitanterelle.
Oi! mun pitäisikö siirtymän Pimeyteen kauvas pois sun kasvois alta? Taivas! katso kurjan immen puoleheen! Hänen sieluns värisee ja kauhistuuvi! Seisoin, tuomiooni vartoen, Seisoi vaiti edessäni taivaan joukko, Oven pielis pimeyden lauma vait. Mikä ainiaaksi arvakseni lankee: Yötön päivä tahi loppumaton yö?
Kaikki sumus, sekamelskas kiirii Silmis yksinäisen kulkijan, Niinkuin koska talven tuisku peittää Pyörteihinsä laaksot, korkuudet, Tahi niinkuin aarnios hän väikkyis, Kohdus humajaavan rautavuoren. Ei hän kuule askeleitans tiellä Eikä metsäs ääntä huhkaimen; Aatoksensa epäilyksen korves Kulkee niinkuin lapsi eksynyt; Kadottanut on hän sieluns päivän, Kadottanut syämmen-ystävänsä.
Mä syöksen portille! Ja todella: te tulettekin, tulettekin siinä! Mi ihme! Kaiken aikaa sieluns' oli vain teidän luonanne ja hänen. NATHAN. Hänen? Kenenkä hänen? DAJA. Miehen, joka hänet pelasti liekeistä. NATHAN. Ken on hän? Missä? Ken pelasti mun armaan Rechani? DAJA. Hän nuor' on ristiritari, jok' äsken juur' oli tuotu tänne vankina ja jolle Saladin soi armon. NATHAN. Mitä?
Kuin ihmeellii'n kangastus Toivomme maasta Hän seisoovi raueten lehtien varjoss'. Ja nuorukaisen katse matkan päästä Kohden kaunist' morsiant' On teroitettu niinkuin hourailevan; Posken liekki siirtyy pois Ja sydän lyö tuimasti Paisuvass' rinnass', Ja sieluns on teiskova, kiertova kaaos.
Päivän Sana
Muut Etsivät