United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maailman petoksista pelastan Mä lapsukaisen, Ainan armahan; Mä hänet säästän iki-iloks' mulle. LIISA. Vaan minä sanon, ett' on synti suuri Noin ilkeätä luulla ihmisistä. Me korves elämme kuin karhut juuri, Ainalla mitä tääll' on tekemistä! Maailma eipä ole ollenkaan Niin paha kuin te sitä kuvaatte; Ja sanoa jos teille totta saan, Te muihin aina kieroon katsotte.
Kaikki sumus, sekamelskas kiirii Silmis yksinäisen kulkijan, Niinkuin koska talven tuisku peittää Pyörteihinsä laaksot, korkuudet, Tahi niinkuin aarnios hän väikkyis, Kohdus humajaavan rautavuoren. Ei hän kuule askeleitans tiellä Eikä metsäs ääntä huhkaimen; Aatoksensa epäilyksen korves Kulkee niinkuin lapsi eksynyt; Kadottanut on hän sieluns päivän, Kadottanut syämmen-ystävänsä.
Sylissänsä karvakölli Tyttö korves kolkos kiitelee; Hattu päässä, herrashattu, Krulla koristettu kukkasil Kahahtelee kuusten oksis, Kilvan keikahtelee kukkaset. Huuhelee hän, huutelee hän, Karjan ammumista matkiilee.
Risut tieltä singahtelee, Vesat maasta temmataan, Juuret räikyy, kannot nousee, Kaikki siirtyy röykkiöön. Katseleevi lakeutta Jäljissänsä nuori mies, Toivo hänen kasvoilt loistaa, Toivo niitost tulevast. Niin hän seisoo ilon katseel: Metso korves kotkottaa, Tuliluikkuns kuusen juurelt Ottaa mies ja korpeen käy.
Hankoa hän hankkiileevi, Sivakasta sahranhankoa Isäntien ihasteeksi, Monen miehen mieliteoksi; Onpa äijä parkkiposki »Hankoniekka Suomes parahin». Hänpä korves kalkuttaavi; Kohden häntä likka liehtomaan.