Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Tämä on herra Aaltosen talo: hän asuu kotonaan ja me muut olemme vaan vuokralla asuvia hänen talossaan." "Miksikä hän huutelee ja paukkaa useinkin yökaudet?" "Setä Aaltosella on paljon murhetta, silti ei hän voi kaikesti nukkua." "Minkätähden setä Aaltonen tavasta huutaa: märsyt ja purjeet?" "Hän on merikapteeni ja paljon kulkenut merillä.
Jos hän tulee yhtä hulluksi taaskin, pelkään minä, että hän ryhtyy tekoihin, joitten vaaralliset seuraukset te varmaankin ymmärrätte. Se isku, joka häntä on nyt kohdannut, on kauhea, se on liikuttanut minuakin, enkä minä ole voinut nukkua vähääkään tuon tapauksen jälkeen. Mutta te ymmärrätte, se ei häntä auta, että hän tarpeettomasti huutelee tätä kaikkialla.
Sen ladon lattialle Auno nyt levitti kahvineuvot ja hoihkasi: Tulkaapas niittäjät nyt tänne. Lähdetäänpä sitten, sanoi Mikko nakaten viikatteensa mättäälle. Mättäälle nakkasi Jannekin viikatteensa ja sanoi: Lähdetäänpä vain näkemään, mikä sitä emäntää vaivaa kun se huutelee. Auno oli levittänyt kahvivehkeensä sanomalehdelle ladon lattialle.
Ennustaapa tulipaloa, tappeluksia ja murhia niinkuin vanhat ihmiset sanoo. TUOMAS. Metsässä on huutaminen sillä virkana ja ilman mitään merkitystä. EERO. Tässä on kylä, Impivaaran turvekattoinen talo. SIMEONI. Mutta nyt on ennustaja muuttanut sijaa, huutelee tuolla vuoren harjulla.
Nyt konttaa toverini makuulaverinsa alle ja huutelee siellä olevaan seinäventtiiliin. Avarat ilmaputket kulkevat väliseinien sisässä ja joka kopissa on lähellä lattiaa aukot. Niitäkin voi käyttää telefonoimiseen kerroksesta toiseen. Vyj kto? huutelee toverini ja kun toinen ei keskeytä kävelyään, alkaa hän syytää suustaan mitä pahankurisimpia haukkumasanoja.
Onhan nähtävä kotirantakin, vaikka se olisi kurjalankin ranta. Koko Suomenlahti on sumussa. Laiva hapuilee suuntaansa, huutelee alituisesti torvellaan ja haihtuu joskus oikealta tieltään, jonka taas vain vaivoin löytää. Ensimmäiset kaljupintaiset kalliosaaret kohoavat vedestä. Ja ensimmäinen tunne niitä nähdessä on pelko joutua karille kalliin ulkomaisen lastin kanssa.
Muut ämmät eivät mitään puhu, ohitse vaan käydä käävyröittelevät korentoineen, mutta Leena se korennon laskee maahan ja yhä vaan huutelee poikaansa: 'tule jo takaisin, kulta poikani! Tule jo vainenkin takaisin, lapsi armas! Ja miten hän sitten lienee hukkunutkaan, ties Jumala.
Pian, yhtaikaa kaikki te kuitenkin tulette. Lopputilille! Jokainen saa kappaleen kukin minä olen valmis!» Mutta hän huutelee tyhjään porstuaan. Ja kun hän sen vihdoin huomaa, niin hän lamautuu kuin taistelija, joka ei tapaakkaan vastustajaansa, vaikka tietää sen yhä vaanivan. Hän vetää hitaasti oven kiinni ja palaa takaisin. Koputusta... »Näkymättömät perkeleetkö minua ahdistavat...? Tilille!»
Nyt orheillansa valkeilla jo otteli Kaks' ratsastajaa metsästä, Ja rahvas töytää kohden linnan porttia Ja riemullisna huutelee: "Oi terve ruhtinamme! lailla auringon Hän valon tuopi matkassaan, Hän kyyhkyn kantaa olallaan, niin kantakoon Hän lapsillensa armonsa." Noin nousee nöyrä, toivorikas tervehdys Iloitsevista rinnoista, Ja linnan ympärillä rahvas polvilleen On nöyryydessä langennut.
Pakenisinko hänen kanssansa maapallomme toiselle puolelle, jossa löytäisin rauhan. Rauhan? Niinkohan? Pois kaikki toivo! Canzio, välty mihen tahdot, ainapa toki sun ympärilläs väikkyy täältä siivitetty muisto, kuin öinen, äänetön nahkasiippa, laskematta umpeen sielusi silmää; ja sinua huutelee jo kammoittava ääni.
Päivän Sana
Muut Etsivät