Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Olin niin touhuissani kuin ainoastaan matkassaan keskeytynyt pyöräilijä voi olla, ja huusin jo kynnyksen takaa: Hoi, seppä, hevostani kengittämään! ja pyöräytin koneeni oven eteen. Seppä laski viikatteen ja vasaran kädestään ja tuli ovelle. Hän oli vanha, pieni, ryppyinen ja kumarahartiainen mies, päässä messinkisankaiset silmälasit.
Toisin kuin taistelutantereella isänmaansa puolesta kaatunut soturi tai polttoroviolla uskonsa edestä kuollut marttyyri, jotka näyttävät päässeen jäljellejääneille lohdutusta ja vapautusta tuovaan päämäärään, jäi hän maisessa matkassaan puolitiehen. Ja jos hän vielä olisi saanut elää edeltämäänsä ja valmistamaansa aikaa, olisi hänen elämänsä ratkaisu tullut ehkä vielä arvoituksellisemmaksi.
Siinä oli niin hauska olla eikä tiedä, kuinka kauan siinä olisimme istuneetkaan, mutta jäljeltä rupesi näkymään teidän postinkantajanne, joka koko ajan juosta kipitti niin että oli jalkoja tiheässä kuin sianporsaalla ja valkea tukka leuhkasi ylös-alas. Se sanoi, että jos tulemme hänen matkassaan, niin pääsemme postinnoutajan venheessä yli järven.
No jos niin on, koetan minäkin kärsiä. Kyllähän sitä saa antaa, anna hänelle aamumaitoa. Mikä mustalainen se on? Ai .. kyllä, kyllä .. vai on hän täällä. Ja hänen matkassaan on se Anni Mähönen, joka oli meilläkin piikana. Vaan heitä ei ole vihitty eikä mitään .. kun Simoa ei kuuluta kastetunkaan. Minä hänelle tässä äsken vähän puhelin, mutta ei se näkynyt vaikuttavan.
Kero-Pieti kuunteli mitä toiset puhuivat, mutta ei osannut sanoa mitään. Hetken päästä olivat kaikki seuramiehet juosseet koskelle ja jotkut vieneet pitkiä köysiä matkassaan. Hanna, Iisakki ja Kero-Pieti seisoivat vielä pihalla. "Onko mitään mahdollisuutta heitä pelastaa?" kysyi Hanna isältään väräjävällä äänellä, silmän omituisesti leimutessa. "Sitä en osaa vielä sanoa, mutta koetetaan."
Dalbyn talonpojat kiukustuneina kesän aikana sattuneesta suuresta metsäpalosta ja ärtyneinä siitä nöyryytyksestä, jonka pohjoisemmat suomalaiset olivat heille tuottaneet, ja kenties myöskin siinä toivossa, että nyt saapuneella suomalaisparvella olisi mukanaan arvokasta omaisuutta muutakin kuin se karja, jota he kuljettivat matkassaan, päättivät aavistamatta hyökätä heidän kimppuunsa ja tappaa heidät sukupuuttoon.
Milloin sillä oli ruumis vino, huone kovin monen mutkan takana, milloin ei näyttänyt silmiltään puhtaalta, seinät ja kalustot olivat öljyisen tahmeat, milloin se oli liian suuri, milloin liian pieni, ja mikä pahinta oli, sillä oli aina matkassaan joku vanha, rypistynyt tantta, joka ei malttanut olla hinnasta tinkimättä, utelematta miehen avuista ja asioista tai muuten epämiellyttävällä olemuksellaan tympäisemättä kerrassaan ja turmelematta vaikutusta, jonka tyttö itse teki.
Nuorukaisella, jonka nimi oli Pietari Hierner, oli matkassaan nuorempi veljensä, kymmenvuotinen Yrjö, ja ylempänä muutamalla kalliolla seisoi eräs vielä nuorempi veli. Yht'äkkiä luiskahtaa Pietarin jalka, hän syöstyy alas veteen ja katoaa Yrjön näkyvistä. Tämä kuulee kosken pauhinan mikä hänellä tehtävänä?
Mutta itsesäilytysvaisto pidättää minua siitä, sillä arvaan kävelykarsinain olevan tarkan valvonnan alaisia. Siitä saankin pian tuntuvan esimerkin. Muutamana iltana, kun olen jo makuulla, astuu koppiini osastonvartia, matkassaan upseeripukuinen päällikönapulainen, pitkäkoipinen laiheliini, jolla on kourassaan muutamia lappuja harmaata paperia.
No hyvä; tuon hän ottaa huvikseen Ja kätkee, mihin? sit ei tiedetä, Ja vuotta kaks hän elää hänen kanssaan. No, luultiin hänen viimein kyllästyvän Ilohon tuohon, unehuksiin koko Tuon iloasiankin viimein jäävän, Mut eipä niin; Hän saapuu joka päivä Hoviinsa ruhtinas, jok' ansainnut Oil monet virka-arvot rivissämme, Ja puolison tuo matkassaan, mut kenen? Oi häpeet' ääretöntä! orjattaren.
Päivän Sana
Muut Etsivät