Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Sauvaan nojautuva, hän verkalleen laahasi verisillä rievuilla käärityitä jalkojaan. Tuotuostakin nosti hän päänsä ylös ja katseli ympärilleen säälimistä rukoilevaisena. Ryppyinen otsa, tulehtuneet silmät, ohuet huulet jotka tuskin voivat peittää hampaatonta suuta, vanukkeinen, aina rinnalle asti rippuva parta, koko hänen muotonsa osoitti kipua ja puutetta.
Paljon ovat kärsineet, Kovin hellät sydämmet: Elköön sinun hellyyttäs Hellimätön herjatko, Elköhön sun sydäntäs Sydämmetön sortako, Uskollista lempeäs Elköön saako uskoton, Herra sua suojatkoon! Aune. Miks, Aune, armas lapsuen', Miks, sinisilmä sirkkusen', On suusi pieli ryppyinen? Oletko nauranut?
Vaan jos koira, niinkuin luulen, juoksee irrallaan, niin voimme vielä päästä pakoon." Lesage kumartui pöytää vasten silmät liikahtamatta luotuna avonaiseen oveen, joka oli kuin musta neliö seinässä. Mies, joka minua oli tähän asti suojellut, keinuskeli yhä omituinen hymy suupielissään. Hänen ryppyinen kätensä kopeloi paidan röyhelöä, ja minä ymmärsin, että hänellä oli siellä ase.
Hänen mustaverinen ihonsa, ryppyinen otsansa ja maahan kiintynyt katseensa ilmoittivat, että hän oli mies, joka usein mietiskeli tärkeitä asioita ja jonka näköön yksitotisuus ja umpimielisyys olivat niin juurtuneet, etteivät haihtuneet silloinkaan, kun ei hänellä ollut mitään salattavia ajatuksia.
Pieni ukko sievisti puhetapaansa ja esiintyi vierasta kohtaan hienotunteisesti. Pieni ryppyinen eukko hymyili punareunaisin silmin ja laverteli kursailematta kuin opetettu lintu Venetsian saariston murteella. Se kuului pehmeältä ja väliin siinä oli pikkuisia lystillisiä huudahduksia, ikäänkuin tiiran liitäessä pitkin vedenpintaa. Adelsvärd ymmärsi tuskin puoltakaan.
Nyt oli otsa kalpea ja ryppyinen ja pää nöyrästi alaspäin painettu lupauksen teroitettu side liitettiin jälleen yhteen, ja tällä hetkellä pantiin siihen solmu, joka kesti koko elämän. Nuo jälleen-yhdistetyt riensivät nyt käsi kädessä kotiin. Pimeä oli se maailma, joka heitä ympäröi, mutta tuntureilla näkyi heikko, kapea valostus, ja vähitellen oli aamurusko kehittyvä siitä.
Ei tarvinne kertoakaan, mikä ilo Tinttalassa repesi, kun Jaakko tuli kotia ja kertoi kaikki. "Sanoinhan minä sinulle, että Jumala suojelee viattomuuden", hoki Mari ehtimiseen ja halaili Jaakkoa, ja vanha Saara muori itki ilosta, että ryppyinen koukkuleuka oikeen väkätti.
Jonkun naulan selvää viljaa sai Juusekin sieltä silloin tällöin joukollensa, mutta mitäpä se oli näin paljolle. Perhe laihtui ja kuihtui ankaran näljän käsissä niin, ettei heissä ollut muuta kuin kelmeä, ryppyinen nahka luiden päällä ja henki niiden raoissa.
Kasvojensa muotoa luuli hän läpinäkymättömäksi, mutta niiden pakollisen ystävällisyyden huomasi kohta Roosa suruksensa. Tekikö harmaa aamuvalo isän, vai mikä muu, niin väsyneen ja kuihtuneen näköiseksi? Hänen ruskea, ryppyinen kätensä vapisi, kun hän piti kuppiaan Roosan sitä toistamiseen täyttäessä.
Ei nukuta, katse harhailee omin päin, kunnes pysähtyy taas harmaaseen rouvaan. Sukkapuikot käyvät vinhaan, hiljaa kilisevät. Välistä on yksi sukkapuikoista hänen hampaattomien huuliensa puristuksessa, välistä katse nousee silmälasien ylitse ja ryppyinen suu kuiskaa silmukkojen luvun. Huh, kuinka aurinko paahtaa häneen! Minun tulee kuuma vaan katsellessa häneen, vaikka onneksi istun varjossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät