United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Riemusta ja vallattomasta ilosta säteilivät kaikkien kasvot, nautinnosta ja tyytyväisyydestä hohtivat. Riidan soraääntä ei kuulunut, vain iloisia, vallattomia huudahduksia. Ei kukaan levännyt, ei kukaan väsynyt, vaikka olikin niin ahdasta, että toisinaan tuntui kuin seinäin täytyisi pullistua ja nurkkain ratketa. Pihalta kuuluu suuren joukon raikuva, uhitteleva laulu.
He puhelivat kaiken aikaa keskenään, päästivät tuon tuostakin huudahduksia, jotka eivät suinkaan olleet hoville suosiolliset, ja vaativat, että karhunäytelmä kiireen kautta esitettäisiin, sillä yksin siitä he toivoivat huvia. Jollei joukko olisi odottanut saavansa nähdä Chilonia ja vastaanottaa lahjoja, ei se ikinä olisi viitsinyt istua paikoillaan.
Ja kattilat kiehua porisivat liedellä ja ilma oli niin täynnä iloista puheen sorinaa, kiitoksia, siunauksia, naurua ja huudahduksia, kuin kaunis kesäpäivä on täynnä kukkien tuoksua ja hyönteisten surinaa.
"Ei vuoda; mereen pudotessa lienee vettä tullut," vastattiin. Ilon ja kiitollisuuden huudahduksia kuului laivan takakannelta. Sieltä läheni kapteeni puoleksi tainnuksissa olevia naisia holhoten. Stephens riensi kantamaan Nellyä, sillä tämän voimat näyttivät jo loppuun kuluneen.
Herra Soinivaara, notkeana ja kohteliaana, oli asettunut pianon viereen seisomaan. Kahvin jälkeen herrat vilkastuivat. Likööri päästi kielet kantimistaan; humua ja leikillisiä huudahduksia kuului saliin. Saavuin parhaiksi herrojen puolelle, huomatakseni, kuinka pieni, ystävällinen väittely oli nousemassa Holman ja Lahisten herrain välillä.
Nimismies! huudahti laamanni Skytte. Itse nimismies!... Siinä sitä ollaan... Kuka sitä olisi uskonut? Tällaisia huudahduksia kuultiin läsnäolijain joukosta. Nimismies Askelinin muutoin punakka naama oli kalpea kuin palttina.
Minun ruusuposkinen ystäväni, neiti Thea, joka oli morsiusneitsyenä ollut noissa komeissa häissä, palasi kunnianloisteella ympäröittynä pienen X:n tavallisiin tee-kesteihin, joissa aina väsymättä puheltiin tästä suuresta tapauksesta; katkerassa mielentilassani oli itsepäinen iloni kuunnella neiti Thean huudahduksia ja kertomuksia.
Mutta täytyykö minun välttämättä olla yhtä tunteellinen ja haaveksivainen kuin sinä itse, saavuttaakseni armollisen hyväksymisesi? Mitä huudahduksia tulee minun käyttää, puhuakseni mielesi mukaan? Mitkä valat tulee minun vannoa, että minua uskoisit? Vannon Jupiterin nimeen, että olet erehtynyt! Vakuutan Odinin, Thorin ja Frejan nimessä, että olet saanut päähäsi joukon hullunkurisia houreita.
Ja samassa näyttäytyivätkin nämä todella Sauvolin metsän reunassa. Preussilaiset sotilaat myllyssä juoksivat edestakasin, päästellen käheitä huudahduksia. Vielä ei ollut kuulunut laukaustakaan. Fränzchen oli suunniltaan ilosta. Hän oli riistäytynyt irti isänsä käsivarsilta ja käyttäytyi kuin mielipuoli, nauraen ja taputtaen käsiään. »Ranskalaiset, ranskalaiset!»
"Herman ei ole ollenkaan tyytyväinen ystäväänsä: hän sanoo, että hänen sijassaan hän tekisi aivan toisin... Minäpä luulen, että te olette Hermanilla itsellä silmällä; ainakaan hän ei välinpitämättömänä kuuntele ystävänsä rakastuneita huudahduksia." Missäs hän on minun sitte nähnyt?