Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Ilo mielin liikkui Ketolan entinen emäntä, entinen ruotilainen vaan nyt onnellinen äiti tyttärensä kodissa, liikkui kun kolmen kymmenvuotinen, vaikka olikin viidenviidettä. Niin oli Perukalle kasvannut talo lisää, pieni varoiltaan, vaan suuri onnellisuudeltaan. Semmoinenhan se onkin hyvä talo ja semmoisia oli Perukalla paljo. Ja semmoisen talon laittoi pian Erkin jälkeen Pikkarisen Tuomaskin.
New-Yorkissa, Yhdysvaltain etevimmässä kauppakaupungissa, asui kapteeni Griffin perheinensä. Hänellä oli hyvä ja rakastettava puoliso, kaksi kaunista ja hyväntapaista lasta, neljäntoista vuotias poika ja kymmenvuotinen tytär.
"Olipa hyvä, että saivat meidän miehet lastinkin pelastetuksi, vaikka vähän kastuneena", tuumailee toimessaan noin kymmenvuotinen poika tovereillensa, ketterästi kuni orava juostessaan pitkin pelastetun jahdin parraspuita. "Hyvä oli", vastaa toinen, kiivetessään pollaria myöten jahdin kannelle.
Nuorukaisella, jonka nimi oli Pietari Hierner, oli matkassaan nuorempi veljensä, kymmenvuotinen Yrjö, ja ylempänä muutamalla kalliolla seisoi eräs vielä nuorempi veli. Yht'äkkiä luiskahtaa Pietarin jalka, hän syöstyy alas veteen ja katoaa Yrjön näkyvistä. Tämä kuulee kosken pauhinan mikä hänellä tehtävänä?
Johannes seisoo ja miettii pitäisikö hänenkin ottaa huivinsa olipa hänkin mies. Mutta silloin näkee hän lukkarin, joka kantaa kirkkoherran suurta raamattua. Niin suurta kirjaa ei ollut Johannes ikinä ennen nähnyt, ja kymmenvuotinen unhottaa kirkkoherran, ihmisjoukon ja kaikki. Hän seuraa lukkaria.
Nuo kiroukset uudistuisivat, ja ne mahtaisivat tulla miehisten miesten välillä kauheiksi. Ei taida tulla hyvää siitäkään. Elämä vaan muuttuisi kahta pahemmaksi, ja hän itse tulisi miehensä vihoihin. Parempi taitaisi olla, ettei isä pääsisi tietoon, jospa sen ehkä saisi muuten. Anna Liisa turvautui toiseen hakijaan, omaan Ristel poikaansa, joka oli jo lopumma kymmenvuotinen.
Liisa, joka oli vasta kymmenvuotinen, sanoi: "Minä menisin mielelläni." "Sinä olet liian pieni; jos minä menisin, niin se toista olisi", sanoi kaksitoistavuotinen Esteri. "Johan nyt, nuoremmasta päästäkö niitä kankurin oppilaita aloitetaankin", sanoi äiti. "Kaikkein sopivin on siihen Hanna", sanoi Mari. "Niin minunkin mielestäni", sanoi äiti.
Antti suinasi hevosen takaapäin, katsoi sitten hampaita ja vahvisti todeksi: »Kymmenvuotinen se vasta on... Paljonko annoit väliä?» »Siinä satamarkkasen korvilla.» »Vai sata!» »Satahan minä sille. Eikä siinä ole liikoja, kun se ruuna oli toratsu ja tälle saa panna neljä jauhokulia rekeen ja lähteä sen kuorman vain pitää.» »Toratsuhan se taisi olla se ruuna.
Se oli kymmenvuotinen pojanvekara, Matti Reipas oli nimensä, ja reippaan nimen hän täydellä syyllä ansaitsikin. Pojalla nousi sydän kurkkuun, mutta hän nieli itkun ja katsoi tuota jättiläishirmua jäykästi silmiin. "Jaha", sanoi jäätehinen, "oletko sinä nyt niitä, jotka ajavat kuusi penikulmaa tunnissa ja puhelevat toistensa kanssa ketunlankoja myöten?
Keskimmäinen, Rosina, oli vuotta nuorempi ja ensi katsannossa hyvin vanhemman sisarensa muotoinen; mutta tarkemmin katsottua huomaittiin pian, että hän oli vartevampi sekä luonnoltansa hilpeämpi ja vilkkaampi. Nuorin, Fredrika, oli kymmenvuotinen lehakka, joka päiväkaudet vaan lauloi ja telmi, sillä kelläkään ei ollut sydäntä nuhdella tätä suloista lasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät