United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo kuulen kohinan ja pauhinan, Jo myrsky hyrskyy, vuoret vonkuvat, Kuin meri, kansain meteli jo paisuu: He purevat ja syövät toisiaan, Kuin susilaumat, verest' iloitsevat, Veljeinsä verest', ihmiskurjuudesta.
Mutta mikä saattoi matkaan tämän pauhinan ja telmeen tuolla ulkopuolella luolan aukiota? Seisoi siellä pakanoita suuri joukko ja heidän keskellänsä muutamia kristittyjä sidottuina nuoriin ja tuomittuina nälkään kuolemaan vuoren pimeässä uumennossa. Eivätkä arvelleet he muuta kuin että sama surma oli kohdannut miestä, joka vuotta ennen samaan luolaan suljettiin.
Kaikki merimiehet, jotka olivat hänen venheessänsä, kirkaisivat isolla äänellä; ainoastaan yksi istui äänetönnä ja vaaleana, eikä mitään huutoa päässyt hänen huuliltansa, vaikka hänen kasvoissansa kyllä ilmaantui säikähys ja kauhu. "Mitä on tapahtunut?" huusi Martti semmoisella äänellä, että se voitti aaltojen hirmuisen pauhinan.
Loistavat valkeat paloivat temppelin ympärillä; yksi porteista aukeni itsestänsä; ihme seurasi toisensa perästä, jokainen enentäen pelkoa tai toivoa: ja niin usko ja epätoivo, ilo ja pelko taukoamatta vaihtelivat, kunnes ihmiset uskoivat mitä hyvänsä, ja samanlainen kiihtymys vaikutti kaikkein aisteihin; kunnes kaikki näkivät ne ennusmerkit, joita yksi luuli näkevänsä; kunnes kokonaiset joukot katselivat ylös taivaasen päin ja näkivät ilmassa taisteloon asetettuja sotalaumoja ja vaunuja ja armeijoita ja kuulivat tappelun pauhinan ja sodan jyminän.
Ainoastaan silloin tällöin kuului myrskyn pauhinan läpi hätähuutoja mereltä, jossa purjehtijoita hukkui, taikka metsästä, jossa eksyneitä matkustajia kuoliaaksi paleltui. Mutta nämä kolme pakolaista eivät uskaltaneet lähteä turvapaikastaan; ja mitäpä he tänä kauhun yönä olisivatkaan voineet luonnonvoimien raivoa vastaan.
Yli valkean pauhinan, yli leimujen ja tulen sähinän kuuluivat epätoivon huudot: «Auttakaa, auttakaa! Majuri s palaa!« Vaan ei kukaan kuullut hänen huutoansa. Ei, he kuulivat sen väärin minä sanoin vaan he eivät olleet kuulevinaan. Kullakin oli omistansa tekemistä. Oli yksi, joka kuuli huudon; «Majuri s palaa«, vaan hän oli vielä kaukana. Ei ole toivomista enää.
Kun mä kosken pauhinan Kuulen kaukaa kaikuvan, Sekä tuulen säveleitä, Mietin; myös on syömmessä Voiman, lemmen ääniä, Kuunnella mä tahdon heitä. Kun mä kuulen lehdossa Kuinka tyynell' illalla Lintu laulaa aina, Niin mä mietin: riemuitse, Sielu, elon onnelle; Ei sen huolet paljon paina. Serenadi. Yön kun helmass nukkuva Lepää antuaana, Neitoin huonehelle ma Juoksen rakkahana.
»Muistakaa», hän sanoi äänellä, joka kuului läpi pauhinan, »että niinkuin te tänä päivänä osoitatte armoa köyhälistölle, samoin tulee köyhälistö jonakin päivänä tekemään teille». Entistä lujemmin huudettiin »Kapina!» ja »Anarkisti!» »Minä tiedän, että te ette aio äänestää meidän lakiehdotustamme», jatkoi Ernest. »Te olette saaneet isänniltänne käskyn äänestää sitä vastaan.
Taas koillisen ja idän puolelta suuren Pielisen takaa näkyi ikäänkuin kesken pauhinan tauvonnut meri: ääretön ala lukemattomia kukkuloita, jotka pistivät päänsä heidän juurilleen levinneen sumuvaipan lävitse. Tämä ala sisälsi Pielisen pitäjään ja osan Ilomantsin kirkon aluetta. Ja vielä kaiken tämän takaa siintivät kaukana Venäjän Karjalan äärettömät erämaat.
Seuraavassa tuokiossa oli voimakas virta vienyt heidät koskeen, ja kolmen tai neljän minuutin kuluessa näki enemmän kummastunut kuin pelästynyt Mabel ympärillään ainoastaan valkeita vaahtokinoksia eikä kuullut muuta kuin veden pauhinan.