Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Usein he nukahtivat sateen roiskinaan, joka valui virtana heidän huoneittensa katoille, tai tuulen huminaan, joka toi heidän korviinsa riuttoja vastaan särkyväin aaltojen etäisen pauhinan. He silloin kiittivät Jumalaa oman henkensä turvallisuudesta, joka tuntui kahta arvollisemmalle vaarojen etäällä uhatessa.
Kun verkkaan päivä sammuu pois ja kun yö sen pauhinan poistaa, mun on kuin sun äänesi kuulla vois, ja sun silmäs niin suurena loistaa. Minun on kuin sun kummassa katseessas ois öisten unien syvyys, kuin lääkitä ei vois suruas, ei maan, ei taivaan hyvyys. Minun on kuin kukkaissydämes elontuskan tuntea voisi, minun on kuin sun yöllinen kuiskehes vain hillitty nyyhkytys oisi.
Siinä se oli, se ilon, se tuskan, se intohimon, se oikean, todellisen elämän meri, jonka pauhinan hän niin usein unettomina öinä oli kuullut korvissaan, jonka onnettomuutta ennustavan kohinan hän niin usein oli havainnut suonissaan, mutta jonka vaateliasta, tinkimätöntä kaikkivaltaa hän ei ollut koskaan tahtonut täysin tunnustaa itselleen!
Gootit olivat useimmissa paikoissa päässeet jo hautojen yli ja herttua Guntaris oli jo pystyttänyt portuensisen portin luona rynnäkköportaatkin muuria vasten. Vanha asemestari oli sillä välin saanut muurin luo vankan murtajan, jonka hän oli suojannut katolla ylhäältä päin tulevia ammuksia vastaan. Ensimmäiset iskut kumahtelivat jo Pankratiuksen porttia vasten kuuluen yli koko taistelun pauhinan.
Nyt nousi lyypekkiläiseksi mestariksi luultu ja huusi yli joukon pauhinan: Lähtömaljat minä kustannan, eikä siihen kelpaa olut, vaan parhain viini, mitä isännällämme kellarissaan on. Hoi, isäntä, ymmärrättekö yskän? Siinä te seisotte ja töllistelette, niinkuin herrain kukkarot möllistelevät kansan rahoja? No, ettekö saa suutanne kiinni ja tappianne auki, jos näytän teille tätä.
Sen möyhyn ja pauhinan jälkeen, johon korva useampina päivinä peräkkäin oli tottunut, tuntui kaikkialla niin äärettömän hiljaiselta, että yksin tähkäpäätkin näyttivät jotain kuuntelevan. Jos ilta olisi ollut lämmin ja ihana, olisi sanottu, että luonto uinailee ja haaveksii suloisessa rauhassa, ihanata!
Kunnias retkelle lähde ja ota myötäs mun lempeni aarre ja rukousteni taivaanlauma. ANIAN. Heidänpä kanssaan halkasen Suomen salot ja vuoret, kunnes vasamana ehdin sodan pauhinan ja sen tulta-tuiskivat louhikärmeet. MARGARETA. Ja taistelet kuin sankar; ja koska kuolet... ANIAN. (
Nuorukaisella, jonka nimi oli Pietari Hierner, oli matkassaan nuorempi veljensä, kymmenvuotinen Yrjö, ja ylempänä muutamalla kalliolla seisoi eräs vielä nuorempi veli. Yht'äkkiä luiskahtaa Pietarin jalka, hän syöstyy alas veteen ja katoaa Yrjön näkyvistä. Tämä kuulee kosken pauhinan mikä hänellä tehtävänä?
Jo iltama lähestyi, Hän vielä kaukana purjehti; Mä turhaan seurasin; silloin Nous' myrsky raivoamaan. Se pauhinan seurassa Samoin kuin nyt yhä kiihtyi vaan. Mun laivain siipeä nosti, Mutt' Dargin rikki se löi. Mun miekkani tullut ei Sen roiston verellä tahratuks'. Pilvestä salama lensi, Sen laivan liekkihin sai. Mä sitä nyt lähestyin. Se paloi; Darg oli yksinään!
Laulamme elävät kuoleman rauhaan, sokeat veljemme valoon uuteen, etsivät sydämet lepoon lauhaan, kotihin, kotihin, jumaluuteen! Oi Lothos, unhon antaja, sa neitsyt Nirvanan, sa hiljaisuuden lupaus oot kesken pauhinan, sa pyhän virran kasvatti, sa kaiho maailmain, sua halaan huulin janoisin, sua yksin uskon vain.
Päivän Sana
Muut Etsivät