United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä et voi kuvitella, mikä ajatusten laiskuus minua tällä haavaa vaivaa ja mikä rentomielisyys ja löyhyys on saanut valtaansa koko minun olentoni." Saatuansa tiedon Augusta Lundahlin kihlauksesta Pirkkalan rovastin, Walleniuksen kanssa, kirjoittaa rouva Runeberg jouluk. 15 p:nä 43: "Me siis emme enää koskaan saa nähdä Augusta Lundahlia luonamme! Kantakoon sitten Augusta uutta nimeänsä ilolla!
»Suloinen hetki puserra hänet rintaasi älä välitä siitä, mitä huomenna tulee. Seuratkoon hän sinua taistelusta toiseen kantakoon hän miehenpukua, kuten Leonore Prohaska, jota koko Saksanmaa sankarittarena ylistää.» »Regina Regina!» riemuitsi hän jälleen ja levitti sylinsä juostessaan. Hän juoksi yli kuutamoisten niittyjen. Korkeampina ja tummempina kohosivat rannan pensaat hänen edessään.
Kukin kotolehtoonsa antimet parhaat kantakoon. Joko itse uhrasit, Ilpotar? En vielä, vaan nyt on mieleni mennä. Et antane meidän mukanasi tulla? Ei haltija hyviä vieraita vierone. Joka kevät kehoitti Ilpotar vieraitaan omille haltijoilleen uhraamaan, mutta joka kerta oli heidän samalla tapana seurata häntä hänen uhrilehtoonsa.
MARGARETA. Tämä kantakoon siis murhettanne, muistaissanne kuvaa toisesta Numantiasta. KARIN. Mutta kiivaasti liehtoo rintanne, mun isäni. Te voitte pahoin! CONON. Ooh ei vaaraa! Tunnenpa vaan kuuman janon ja joisin vaihka verta, Moskoviitan verta. Taluta minua, likka, tuonne lähteelle; hämmentäähän näköäni verinen, verinen hämärä. Ah olisin nyt kymmenen vuotta nuorempi! Osota minulle polku.
Ei, Jumala paratkoon, tämä työala ole kiitollinen eikä kevyt, sen tiedämme. Ensimmäisen innostuksen ajan ohi mentyä oli se minullekin muuttunut koneelliseksi ja viralliseksi. Ei ole kansakoulun opettajan virka ihmisten silmissä kohta kummempi kuin muukaan virka, tehköön hän velvollisuutensa ja kantakoon siitä palkkansa. Niin ennen, toisin nyt!
MALCOLM. Siit' oksan joka miesi taittakoon Ja kantakoon sit' edessään: näin voimme Lukumme salata ja harhaan viedä Vihollistemme silmät. SOTAMIES. Senpä teemme. SIWARD. Sanovat, että Dunsinaniss' yhä Tyranni varman' on ja piiritystä Siell' aikoo kestää. MALCOLM. Tuki viimeinen! Kun tilaisuutta pienintäkin saavat, Kapinan pienet, suuret nostattavat.
Mutta jo etuhuoneeseen tultuaan alkoivat kiistellä: »Minä kannan, minä kannan, et sinä, vaan minä kannan.» Se hälinä kuului kammariin, niin Antti pyörähti jälkeen ja sanoi päättävästi: »Kantakoon Manti, se jaksaa paraiten, ja se pitää kantaa hyvästi, ilman ryvettämättä.»
"Korkealla nuori neito seppeltä kantakoon. Hänen silmässään asuu tuli, huulillansa hymy ja sydämessänsä ilo!" "Varovasti nuori neito seppeltä kantakoon, pitkältä on hänellä surun varalta elämää. Vanhuksen seppel ehtii tuskin enää kuihtua, ennenkuin hänen päänsä jo multaan lasketaan.
Nyt orheillansa valkeilla jo otteli Kaks' ratsastajaa metsästä, Ja rahvas töytää kohden linnan porttia Ja riemullisna huutelee: "Oi terve ruhtinamme! lailla auringon Hän valon tuopi matkassaan, Hän kyyhkyn kantaa olallaan, niin kantakoon Hän lapsillensa armonsa." Noin nousee nöyrä, toivorikas tervehdys Iloitsevista rinnoista, Ja linnan ympärillä rahvas polvilleen On nöyryydessä langennut.
Ei *kukkuloilta* katsella nyt sovi telmettä taiston alas laaksoihin; ei, kauneutta kantakoon nyt povi kuin ristin kuvaa kilpi ritarin, laajalti katsokoon mies taiston yli, vaikk' aukee hänelle sen suuri syli, auringon nähköön usmien hän takaa, *tää* olkoon elontehtävänsä vakaa! Sen teette, kun vain ootte vapaana, ja yksin. Onko silloin toiminnassa, *mi* tärkeint' on?