Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kierteli muut majat itse Akhilleus, kaikk' urohonsa taistoon vyöttäymään heti käski, ja myrmidonitpa, 156 kuin sudet ahneet, joilla on määrätön rohkeus rinnan, uljaan, sarvekkaan repiessään kalliokauriin, ahmivat saalistaan, veri pursuu leukoja pitkin; tummana-läikkyvän lähteen luo jopa juoksevi parvi, kielillään ohuilla ne sen vesikalvoa latkii, suustaan murhaisaa verikuolaa röyhtäytellen, rinnass' uljuus järkkymätön sekä piukkana vatsat: noinpa nyt myrmidonein päämiehet, johtajat aimot ympäri parveutuivat Akhilleun kumppanin uljaan.
Ei hän silmää siirtänyt, ei paikkaa muuttanut, mutta kaikki hänen vaistonsa ja aistimensa ahmivat tuon edessään ilkamoivan, heinänä helähtelevän, kaarena karehtelevan naisen olentoa. Miksi hän ilkamoi? Miksi hän näki vaivaa veikistellä? Tottapa hänellä oli omat syynsä siihen! Paavo Kontio ei ainakaan aikonut niitä häneltä tiedustaa. Aika nauraa, aika itkeä, aika naida, aika kuolla!
Et saa, Robert! tai miksei, kerro vaan, Snellmanin sanat ansaitsevat kyllä tulla muillekin tunnetuiksi, eivätkä ne suinkaan olleet tarkoitetut ainoastaan minulle, vaan naisille yleensä. Naimi on aivan hurmaantunut Snellmanista, hän, niinkuin kaikki nuoret; olisitpa nähnyt, sisko, kuinka ne ahmivat joka sanan hänen huuliltaan selitti professorska.
He ahmivat suihinsa tuoretta, voimakasta ruohoa, ja heillä oli sanomattoman hauskaa, saatuaan narrata koko seuruetta. Ukko Witt ja ukko Swart keinahtelivat sinne tänne, Kalle makasi pitkinpuolin vankkureissa ja Frits poikkipuolin.
Tuossa istui vinosti vastapäätä häntä kaksi herraa, jotka ahmivat häntä katseillaan... Miten he uskalsivat katsoa häneen noin ... tietysti siksi, että hänen hymynsä antoi heille siihen aihetta... Nyt hän taas hymyili tuota harmillista, sopimatonta hymyä... Eugenin kädet puristuivat nyrkkiin ja hänen silmänsä välähtivät... Noin ei hymyile kunniallinen vaimo ... kas, miten he kuiskuttelevat keskenään ... ja miten he katsovat häneen... Hänen teki mieli mennä sisälle vaunuun, antaa korvapuusti molemmille herroille, vetää Doran mukanaan ulos ja sanoa hänelle, että hän käyttäytyi sopimattomasti, julkeasti...
Kaatui mies rytinällä, ja riemuten huusi Odysseus: "Sokos, Hippason poika sa, valjakonhaltian aimon! Itsepä ennen surmasi sait, sitä juossut et karkuun. Ei, kovan onnen mies, isä sult', ei korkea äitis sulje nyt silmiä kuoloon, vaan sua ahmivat linnut rientää raatelemaan, havinalla sun päällesi iskee. Mullepa kummun luo, kun kuolen, kuulut akhaijit."
Hän kuuli tuota käsittämätöntä puhetta, näki noita innostuneita katseita, kuuli ihastuneita oh ja ah, näki naisten poskilla punehtumisen leimoja, näki kuinka meriupseerit silmillään ahmivat esitelmän pitäjää. Ja hän sanoi itsekseen: joko minä olen hullu tahi lörpöttelee tuo herra tyhmyyksiä. Mieluisimmin olisi Horn noussut ylös ja mennyt matkoihinsa, mutta se olisi herättänyt ikävää huomiota.
Onko tämä luostari semmoinen punaposkisille, lihaville munkeille, jotka juovat olutta isoista kannuista ja ahmivat vaan mehua ja paastoruoakseen syövät sen uhkeimpia kaloja? Kiusaaja! kiusaaja taas! älkäät tuomitko eikä teitä tuomita. St. Eulalia, Erfurtissa Helmikuun 12 p. 1510.
Muutamia tuulisia vuorokausia vielä ja liekkatuulen käytävällä ruhvin ja sianselän varjossa kokkapenkerellä istui haamuja kalpeita ja taudin kuihduttamia, niin että vaatteet riippuivat heidän päällään, vaan silmissä oli eloa, ja he ahmivat ilmaa täysillä siemauksilla, ikäänkuin jokainen ilmanhenkäys olisi ollut herrasherkkua.
Eläimet kohottivat päätänsä väräjävin sieramin, ahmivat ilmaa keuhkoihinsa ja nostivat korvansa pystyyn liikutellen niitä suonenvedon tapaisesti. Sarvikarjan mylvintään vastasivat hevoset ja muulit hirnumalla. Mikä melu! Mikä korvia särkevä hälinä! Kaitsijan ääni, hänen, joka oli asetettu koko matkueesta huolta pitämään, kaikui korkeammalle kaikkien muitten. Janoiset eläimet vainusivat vettä.
Päivän Sana
Muut Etsivät