United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mistä minä sen rahan uitan? Jaa, jaa!" huokaili mummo. "Todellakin harmillista", vastasi Elsa. "Niin, harmillista se on, vaan olisi minulla vielä yksi tähti, joka himmeästi valaisee toivoni taivaalla, vaan nyt on kumminkin asiat sellaisena, että tuo toivoni on melkein mahdoton toteutumaan. Sillä siihen tarvitaan enemmän rahaa, kuin minulla nykyjään on." "Saanko minä kuulla sen?"
Se oli harmillista, kun velaksi oli ottanut tuopin hinnan ja vielä vähän kahviinki. Tuota hän meni toisinaan ääneensä puhuen ja toisinaan ajatellen ja väliin ajatukset kääntyivät harkitsemaan: tulleeko koko puuhasta mitään? Uskoi hän siitä lopulta tulevan, koska taas ääneensä virkkoi: "Mutta on siinä nyt jo alku.
Hän työskenteli innostuneena. Ulkona vallitsi puolipäivän lämpö ja lepo. Hän heitti yltään enimmät vaatteensa. Hän ei kärsinyt keskeytystä, ei lämmön eikä levon vuoksi. Nyt kuului vajan ulkopuolelta sekavia ääniä. Ne likenivät häntä takaapäin ja pitkin kirkonraunioiden muuria. Joukossa tuntui olevan Rigon ääni. Se oli harmillista ... mutta pian hän taas oli kokonaan kiinni työssään.
Eikä se ihme ollutkaan, sillä me olimme halunneet vuokrata huoneita itsestään Vatikanista ja päälle päätteeksi olimme tähdänneet silmämme paavin omiin ikkunoihin. Se oli harmillista kyllä, sillä jouduttuamme museoihin, näimme sieltä, että näköala on ensimmäisiä maailmassa.
»Mitäs joutavia puhut Lieneekö meillä nyt matkustavaisia taas, se olisi vähän harmillista; niitä sitte saa koko illan passata.» »Miksi sinä et milloinkaan tahdo minua kuunnella, kun joskus vakavasti juttelisin kanssasi; olemmehan olleet aina hyviä ystäviä lapsuudesta asti, ja kerran minä tahdon varman vastauksen sinulta.
Komea, vaikkakin hiukan harmillista levottomuutta herättävä: muodit sille piti olla niin tarkat ... ja kellarit ja kaikki olisi Sakriksella pitänyt olla... No, Mimmi kun oli aatelissukua... Kun Sakris palasi kylältä, hiessään ja läähättäen, pötkötti vieras jo Nelman lavalla ja kuorsasi. Kukkelman katseli keinutuolissaan Mimmin muotoja. Nelma alkoi vaiteliaana valmistaa illallista...
»Olen kyllä; hyvä on, kun ruoka maistuu, eikä mikään olekaan niin harmillista kuin se, ettei syödä, kun on kelvollista ruokaa laitettu.» Pekko söikin nyt oikein hyvällä halulla, sillä kun hän ensin kodistaan läksi, oli hänen niin ikävä, ettei jaksanut syödä. Matkalla oli hän vähän nakerrellut evästään, mutta ei se hänelle maistunut hyvältä.
Vielä lisäksi kirjoitti äiti, että hänen, vanhain velkain ja myötäisten rahalähetysten takia, kävi välttämättömäksi myödä talo kaupungissa ja muuttaa asumaan syrjäiselle maatilkulleen. Tuo oli harmillista. Jotain piti tehdä, sen huomasi Lemminkäinen, mutta mitä? Lemminkäinen mietti puhki päänsä, vaan turhaan.
Minä muistan vielä viimeistä iltaa, ilma oli yhtä selkeä kuin tänä päivänä, mutta kyllä papin vene nyt saa minun puolestani olla rauhassa. Olen oikein harmissani kun ajattelen että toinen on istuva Bergit'in luona tänä iltana. Eikö ole se harmillista, lukkari, eikä hän ole vanhempi kuin kuusitointa vuotta".
Iskekkö minuako, vai minua! sanoi toinen kiepahtaen kantapäällänsä ja silmäten nuorta miestä yhtä hämmästyneenä kuin ylenkatseellisena. Kappas vaan, kappas tosiaan, veikkonen, olettehan hullu! Sitte puoli-ääneen, ja ikäänkuin itselleen pakisten lisäsi hän: harmillista, mikä löytäinen H. Majesteetillensa, joka hakee uljaita miehiä kaikista maan ääristä muskettisotureiksensa!