Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Ja nopeammin kuin ajatus se kiljuin karkasi käteheni ja sieppas valmihin aseheni, pois viskas. Kuolo ja kirous! Ja sitten kynsi tuo vainolainen, näin vuoroin kidutti, ilkamoi. Mies asehitta hän mitä voi joko nöyrtyy taikka lyö leikiks vainen. Ma nöyrryn etehen polvies ja pyydän armoa, älä kosta. Mut kerran säiläni viidakosta jos löydän tuossa on sydämes! Yks suukko silmään ja toinen suulle!
Ja tytön silmistä pilkahti säihkyvä sädekimppu, joka ilkamoi, kutsui ja kiihotti. Gaselli! välähti Olavin mieleen kuva jostakin ennen lukemastaan kirjasta. Gasellin silmät, gasellin sorja juoksu. »Gaselli!» pääsi häneltä ääneen kuin voitonhuuto ja hän kiisi kuin hurja jälessä. Tyttö kirmasi vinosti kentän toisessa päässä olevan pienen kummun rinnettä ylös.
Ei hän silmää siirtänyt, ei paikkaa muuttanut, mutta kaikki hänen vaistonsa ja aistimensa ahmivat tuon edessään ilkamoivan, heinänä helähtelevän, kaarena karehtelevan naisen olentoa. Miksi hän ilkamoi? Miksi hän näki vaivaa veikistellä? Tottapa hänellä oli omat syynsä siihen! Paavo Kontio ei ainakaan aikonut niitä häneltä tiedustaa. Aika nauraa, aika itkeä, aika naida, aika kuolla!
Yhä leveämmin hän asiasta tyytyväisenä hymyili ja Annushkaakin auttaaksensa varustautui härnäämään ukkoa: Vot, siinä sinulle rakkaus! ynseili vieläkin Annushka ja nyt jo Iivanakin alotti asiansa, hörppi, selittäen ukolle: A vot... Merkitsee että ... jotta kuhun sinulle enää rakkaus!... Ikämiehelle, tarkoitan, kuhun sinulle rakkaus... No!... Kuulitko! ilkamoi Annushka voitokkaana.
Muuten olisi työ käynyt kovin vaaralliseksi. Jaska vain puolihumalaisena reuhasi luolassaan, vuorotellen rekilauluja hoilaten, vuorotellen ladellen kompasanoja komisariukselle ja minulle. Jaksoiko komisarius koko ajan pysytellä suuttumatta? Ystävällisemmäksi hän vain tuli, kuta enemmän Jaska ilkamoi.
Arvasin sen etukäteen, kun Blom kertoi tuon naisen kohtalosta, vakuutti muuan vieraista. Minäkin olin arvannut, että jotain yhteyttä hänellä on ollut Kronin perheen tapahtuman kanssa, selitti eräs toinen. Jälestäpäin on tavallisesti jokainen arvannut kaikki, ja kukin on täysin varma asiasta. Jumala tietää, miten käy hengenpelastusmitalin, ilkamoi joku, irvistäen laivurille vasten naamaa.
Maassa tuoss' on taikaa, sen puut ja lähteet loitsulauluin soi, sen heimon hengen onkaloista kaikaa ijäisyys-äänet, jotka ilkamoi kovuutta kohtalon; myös itse aikaa, ne varmaan suuri sielun vaiva loi: siell' on mun murheen, laulun, hengen maani, mi utuisinta vastaa unelmaani!
Verin hehkuvin täytyy mun itkeä, vartoa niinkuin eksynyt laps, näin haavehin ijäti kalvavin hartoa; kaunis sielu on kuollut ja harmaa on haps. Ja koskaan ei syli lempivä saavu, ei armas Pois! Taas yö minun tuskaani ilkamoi, taas helkkyvä lapsennauru soi. Pyhä Maaria, köyhä ja hurskas, oi, oli rikkaus sulla, mi lohdun toi, oli sulla laps! Herra, Herra!
Viimein oudostui Kenonen: »Eikö se Ihalainen heittänyt yhtään kahvia kotiin, kun se Anna Liisa ei vieraalle pane pannua pörisemään?» »Onhan niitä kahvia, vaan kun se Ihalainen meni tulitikkuja hakemaan, niin ei ole koko talossa yhtään tikkua millä tulta raapaista!» valitti Anna Liisa. Kenonen ilkamoi: »Kyllä saat Ihalaisen tikkua odottaa!
Haamu, aave, kukkaisverho päällä, Jonka yöstään kuvas-aisti loi; Hehkuhelmans' avaa tuolle kaipuu, Riemuten sen syliin kaikki vaipuu; Vaan kuin savuihin meit' aave kiertää Synkkä, rauhaton ja ilkamoi. Miekkonen sä! ei sua turhuus voita; Et sä usko maisen kevään koita, Pettävän kun näit sen loistehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät