United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja niin supatteli hän nyt puhemies-Annushkan kanssa ovipielessä ja koki samalla varkain silmäillä sulhasta. Se vuorostaan sieltä höyrypilvensä takaa loi muijaan iloisen suutarin veikeää katsetta, hörppi, puhalteli ja oleili. Morsian niiskutteli, pyyhikse huivin kulmalla suupieltään ja ujoili. Puhemies hänelle supatteli, että ei ole asia vielä ihan valmis, vaan kohta tulee.
»Jokohan lie se Littilän Vatasen musta lehmä poikinut», puhui Liperin Kutsun-kylän Antti Ihalaisen emäntä Anna Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan. Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yht'äkkiä. »Johan se kuuluu poikineen», myönsi Sormusen Miina, joka oli sattunut vieraaksi tulemaan ja hörppi nyt kahvia.
Reeta-Kustaava pisti vastaukseksi: »Hyvä ei hävetä, saatan kai minä istua», ja istuutui selin Teppoon samalle nelijalkaiselle jakkaralle ja hörppi kahvia. Tepolla oli taskukirja ja lyijykynä käsissään, josta siinä uunin edessä lämmitellessään oli katsellut tänä päivänä työssä olleitten miesten nimiä.
Hän hymyili, punoitti, hikosi, ja jo alkoi: Eh mikä mehevä muori!... Verevä muori, tarkoitan, hörppi ja hymyili hän ja lisäsi: Ruusu sin oot, muori... Jei bohu, vannon että ruusu! Morsian ujoili, mutta puhemies-Annushka koki edistää asiaa ja siis myönteli: Niin... Eikö totta, että verevä ja että ruusu!... Vot, Iivana Ivanovitsh, ruusu! Morsian niiskutteli ovipielessä.
Ropotti ... Jussi Ropotti, ilmoitti Ropotti ja taas Annushka: A tää Kolppanan tshuhna, joka eukkoaan ihan venäjäksi lyö... Hän, tarkoitan, on ihan varmasti Pipotti, vaan ei Ropotti... No, herkeä, Annushka!... Herkeä! siihen osui ukko ääntämään, hörppi teetä ja jatkoi: Jos tuo on Pipotti niin... Ei tuo sinua koske! Ja siitä se alkoi.
Kun Antti hörppi toista kuppia, tarttui hän jo asian juureen. Hän ilmotti: »Vaikka eikö tuo Jussi vielä höynäytyisi uusiinkin naimisiin, jos sattuisi sopivan saamaan.» Sitten taas vaiettiin. Emäntä kehotti tytärtä: »Olisit sinä saanut laittaa syömistäkin vieraalle!» Puhuttiin taas Jussin talosta, sen nurmista ja metsistä.
Iivana oli tyytyväinen, hörppi, hikoili, hymyili ja puheli: Tuo ei paljon... Kriivennikka, tarkoitan, ei paljon... Ja äkkiä hän kysyi: Entäs paistin?... Jos milloin herkuttelemaan rupeaisi, ottaisi?... Paljonko pitää?... Eh? Ja taas laski Annushka: No paisti? Se on jo toista! Ei sama kuin borshi... No kuin paljon?... Eh?
Mikä vika! ynseili Annushka topakkana moiselle, mutta tyynenä hörppi ja selvitti Iivana: A vot ... syntymävika ... jotta on takana, pehmoisissasi? Eh? Syntymävika... Kuin syntymävika! ynsistyi Annushka yhäti moisesta perättömästä ja ihan tenäsi ukostansa: Hupsu... Hullutusta puhuu, koko ukko... Vot syntymävika! touhusi hän. Iivana oli kahdenvaiheella. Uskoako eukkoa vai ei?
Yhä leveämmin hän asiasta tyytyväisenä hymyili ja Annushkaakin auttaaksensa varustautui härnäämään ukkoa: Vot, siinä sinulle rakkaus! ynseili vieläkin Annushka ja nyt jo Iivanakin alotti asiansa, hörppi, selittäen ukolle: A vot... Merkitsee että ... jotta kuhun sinulle enää rakkaus!... Ikämiehelle, tarkoitan, kuhun sinulle rakkaus... No!... Kuulitko! ilkamoi Annushka voitokkaana.