United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta nyt kun Hannallakin loppui toimet navettakartanossa ja hän jouti tulemaan tupaan, niin tuli Jukkekin mukana ja alkoi reippaasti kertoilla: »Orit oli pahansiivoinen. Se kun eilen hikosi eikä minultakaan illalla tullut sitä harjatuksi, niin oli aivan talloihin kuivanut. Mutta nyt minä sen puhdistin taas tuota niinkuin parhaamman jälkeen.
Hän hymyili, punoitti, hikosi, ja jo alkoi: Eh mikä mehevä muori!... Verevä muori, tarkoitan, hörppi ja hymyili hän ja lisäsi: Ruusu sin oot, muori... Jei bohu, vannon että ruusu! Morsian ujoili, mutta puhemies-Annushka koki edistää asiaa ja siis myönteli: Niin... Eikö totta, että verevä ja että ruusu!... Vot, Iivana Ivanovitsh, ruusu! Morsian niiskutteli ovipielessä.
Oli lauantaipäivä paria viikkoa ennen joulua ja ensimäiset rekikelit. Väkeä kiehui kylä täynnä, ja puodissa oli kauhea kiire. Mikko liikkui kuin kärppä, ja kauppamies itsekin pyörähteli ja hikosi. Riitti hänellä kuitenkin aikaa silloin tällöin kääntyä nurkkaan päin ja kopeloida taskuaan. Vasta puolisen jälestä asettui tungos vähäksi aikaa, kun kirkkomiehet läksivät eväilleen.
Hän oli teenjuonnista jo ihan hikinen: A vot... Luonto, puheli hän, puhalsi höyryt pois ja selitti: Luonto tää, merkitsee... Hän ottaa ja vetää... Vanhempanakin vetää... Miestä, merkitsee, muorin puoleen vetää... Vot. Ja entistä tyytyväisempänä hän hymyili, hikosi, oli autuasta oloansa ja antoi rakkauden hiljakseen kehittyä. Ei tässä mihin järin kiirekään ollut.
Talon väen uteliaisuus heräsi, mutta ei vielä kukaan hänelle puhunut. Hyvärinen vain sanoi emännälle: »Jokohan sitä pitää huomenna lähteä myllyssä käymään...» »Eikö tuota vielä liene jauhoja pyhän yli.» Antti ihan hikosi. Hän jatkoi: »Sehän se entinen Karhutar kuuluu saaneen sen Vatasen pauloihinsa vietellyksi ... se Makkos-vainajan leski...» »Vai on niitä jauhoja vielä pyhän yli!» »On.»
Senaikuisen kulkunopeuden kukkana, jonka määrääjänä oli se, että hevonen ei saanut hiota tai jos hikosi, että sen piti syöttöpaikassa kuivaa, vaikka olisi siihen puoli päivää mennyt, oli ehtiä Pöljälle yöksi kuusi penikulmaa päivässä ja siitä seuraavana päivänä kolmen penikulman matka puolen päivän aikaan Kuopioon.
Antti istui vielä hetken ja hikosi. Viimein nousi hän ja oli jo ovensuussa menossa, kun toimitti siinä asiansa: »Semmoista asiaahan minulla oikeastaan olisi ollut, että Anna Liisa lähetti pyytämään lainaksi tulitikkuja, kun sattuivat loppumaan omat eikä ole nyt kirkonkylässäkään käyntiä.» Kauvan sai hän odottaa vastausta. Viimein sanoi emäntä: »Ka siinähän niitä on uuninranssilla. Ota siitä itse!»