Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Keskitalo luuli tukehtuvansa, muut katsahtivat hämmästyneinä toisiinsa, Riitan silmissä välähti salaperäisesti ja nuori emäntä karahti verentipahtavan punaiseksi. Uutela huomasi ainoastaan viimemainitun. »Mitäs siinä nyt punastelet», myhäili hän yhä tyytyväisempänä. »Tottahan pulska emäntä on talolle kunniaksi.» Hän katsahti nauraen Riittaan. »Savolaisenkin mielestä vai kuinka?»
Tavallista tyytyväisempänä Hart tervehti virkaveljeään, joka virkkoi: "Olipa hyvä että tapasin sinut. Minulla olisi näet tärkeänlainen asia sinulle. Olitko juuri menossa jonnekin?" "Hemmerin luo vain, mutta..." "No, niin mennään siis yhdessä. Tiellä selvitän asiani, johon sitten toivon ukko Hemmerin antavan siunauksensa."
Vaikka hänen mieltään kaiveli Armfelt'in kadottaminen, astui hän kuitenkin entistään tyytyväisempänä tulevaisuuttansa kohti. Tuskin olisikaan Aatami Kehnolin'in kouluajalta tätä enemmän kertomista, jollei olisi naisseminaari seissyt niin lähellä miesseminaaria, ett'ei ollut kuin silmänheitto matkaa.
Silloin hän tuli aina ilolla vastaani ja taputteli poskiani.» »Ole huoletta! Maaria kyllä pitää sinua rakkaana», vakuutti Hanna. Hemmi pudisti päätänsä, mutta tuli kuitenkin tyytyväisempänä kotiin keskusteltuaan sisarensa kanssa. Aatun ja Maarian kotia tullessa sanoi Eeva: »Ah, lemmenkukkia! Ne ovat varmaankin Hemmin antamia.» »Niin ovat», vastasi Maaria, »ne kukat ovat aina olleet lemmikkejäni.
Hän oli teenjuonnista jo ihan hikinen: A vot... Luonto, puheli hän, puhalsi höyryt pois ja selitti: Luonto tää, merkitsee... Hän ottaa ja vetää... Vanhempanakin vetää... Miestä, merkitsee, muorin puoleen vetää... Vot. Ja entistä tyytyväisempänä hän hymyili, hikosi, oli autuasta oloansa ja antoi rakkauden hiljakseen kehittyä. Ei tässä mihin järin kiirekään ollut.
»Ja hauskat ajat!» vastasi joku iskien merkitsevästi silmää toiset hymyilivät. »Niin on, niin on», myhäili Uutela, yhä tyytyväisempänä. Tie kulki nyt avaran vastakylvetyn peltovainion läpi. Pitkät väkevämultaiset sarat hyväilivät Uutelan maamiessilmää ja houkuttelivat hänen aivankuin vetämään kostean mullan keväistä tuoksua sieraimiinsa. »Kelpaa nyt kauranjyvän itää!» virkahti hän iloisesti.
Sen vuoksi katsahti hän nytkin kuvastimeen tavallista tyytyväisempänä. Mutta miksi hän niin äkisti kalpenee? Miksi nousevat hänen hiuskarvansa? Miksi katoaa hymy ja hänen värähtelevät huulensa käyvät kuolonsinisiksi? Miksi tuijottaa hän noin kauhistuneena kuvastimeen? Onko pahahenki ollut kätkeytyneenä viattoman hyttysen veressä?
Tyytyväisenä nyt istuin kuskipenkilläni, tyytyväisempänä kuin konsanaan kuningas valta-istuimellaan, enkä enää yhtään pahoitellut palvelijan ammattia, johon olin joutunut, se kun oli hankkinut minulle kaikki, mitä suinkin halasin. Ja mitäs sillä oikeastaan väliä, mikä ihminen on, pappiko, vai tallirenki, vai yliadjutantti, vai maisteri, vai sotapappi?
Tyytyväisempänä selvitteli hän vyyhtiä. Hän rupesi tarkemmin kuvailemaan, mitä he tekisivät siellä kaukavainiolla, ja miten siellä olisi hauska. Vaan hän huomasi vielä hauskempaa kuin koivikkokunnaalla, hyvin hauskaa. He menisivät johonkin hyvin kauas, aivan Hiirosen suon taakse, jossa lehmät laitumella kulkivat.
Ja yhtäkkiä pussata lupsasi hän eukkoa poskelle, päästi pitkän ja lavean naurun ja kehoitteli: No... Merkitsee että herran haltuun... Iltasella sitte tulen. Vot. Ja tyytyväisenä poistui morsian. Tyytyväinen tuo oli puhemies-eukkokin, kun asia lähti noin luistamaan. Mutta vieläkin tyytyväisempänä hymyili sulhas-Iivana itse jäätyänsä taas Annushkan kanssa kahden kesken.
Päivän Sana
Muut Etsivät