United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun on tunnustaminen, ett'en minä tällä kunniasanalla ensinkään tarkoittanut täyttä totta, sillä allekirjoittaessani "yliadjutantti", ajattelin minä näin: pitäköön yliadjutantti vaan sotilaallisen kunniasanansa, johon herra tohtori ja maisteri ei ole sidottu.
Herra yliadjutantti, sanoi hän, tänään on se päivä, jolloin teidän neronne on ilmenevä täydessä loistossaan. Mutta, minä pyydän teitä, älkää Herran tähden päästäkö urheuttanne kuohahtamaan yli laitojensa. Olkaa järkevä. Jos minä kaadun, niin otatte te päällikkyyden käsiinne. Vihollisia on liian paljo.
Tyytyväisenä nyt istuin kuskipenkilläni, tyytyväisempänä kuin konsanaan kuningas valta-istuimellaan, enkä enää yhtään pahoitellut palvelijan ammattia, johon olin joutunut, se kun oli hankkinut minulle kaikki, mitä suinkin halasin. Ja mitäs sillä oikeastaan väliä, mikä ihminen on, pappiko, vai tallirenki, vai yliadjutantti, vai maisteri, vai sotapappi?
Dolgoruki, Mikael Petrovitsh, venäläinen ruhtinas ja yliadjutantti, synt. 1780, kaatui etujoukon päällikkönä Virran tappelussa 27 p. lokak. 1808 tykinluodista. Hänen kuolinpaikalleen on pystytetty rautainen muistopatsas. Tämä nuori ylimys oli jo ehtinyt nousta korkeaan arvoon ja keisarin suureen suosioon. Toinen lähde mainitsee, luultavasti väärin, hänen syntyneen 1766.
Preussin sotalaumat, joitten edessä aikoinaan koko Europpa oli vavissut, oli nyt lyöty; ihanaan kukoistukseen ennättänyt kuningaskunta oli yhdellä ainoalla iskulla maahan muserrettu; minun morsiameni oli maailman kohteliaimman ja urhoollisimman kansan vallassa; minun patronani, riikinkreivi, oli piiritetyssä kaupungissa, jonka jo Tillykin kerran ennen oli polttanut poroksi; minun kirkkoherra-kuntani oli taivas ties missä; ja minä, rauhaa rakastavainen Doctor philosophiae, Magister bonarum artium, nimityksen saanut kirkkoherra y.m., minä en kaikesta tuosta ollut enää rahtuakaan, olin vain Kaarlo Suuren yliadjutantti!
Tulkaa, adjutanttini armas, tulkaa; minä tarjoan teille lientä. Hän syleili minua uudestaan ja taas uudestaan. Urhoollinen Chaumigrem oli hänkin noussut ylös ja syleili minua. Kuningatar ojensi minulle läkkisen lusikkansa, ja vähitellen unohtui minulta oma kurja tilani. Puolen tunnin perästä tuli päivystävä upseeri korpraalin kanssa. Kuka teistä, hyvät herrat, on yliadjutantti?
Väsyneitten jalkojeni alla alkoi tuntua hauska, pehmoinen hiekka; ympärilläni humahteli illan ilmassa mäntymetsä; pääni päällä uiskenteli hopeinen kuu harmaitten pilvien lomitse. Tämä oli varsin romantillista, jopa runollistakin; jospa olisi ollut lisänä vielä epärunollinen illallinenkin ja olkivuode! Kysymys oli nyt: minnekä suvaitsette matkustaa, herra entinen yliadjutantti?