United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Jo nyt ihmeitä!» huudahti hän. »Sinähän olet ajanut partasikin, ja näytät nyt ainakin kymmentä vuotta minua nuoremmalta, vaikka minun kai tässä pitäisi iän mukaan olla saman verran sinua nuorempi. Jokohan minunkin täytyy ottaa veitsi käteeni?» »Anna sinä vaan olla», myhäili Uutela. »Kun minusta kuitenkin tulee vävypoika ja sinusta appi että olisi edes joku ero meidän välillämme.»
Vaan samassa se hävisikin ja jälelle jäi vain katkera tunne. Mitäpä hän mailman hylky ajattelikaan semmoisia. Ja hän myhäili hullutuksilleen. Isäntä kirkolta palattuaan tuli halmeitaan katselemaan ja tapasi siellä Pekan, niin kuin oli toivonutkin.
Sillä alkavaisia kun olemme tässä työssä levittäessämme kansalle valoa, sopii meidän myöskin alkaa vaatimattomasta alusta. Ja kumminkaan se ei ole mikään mitätön yritys. Päinvastoin se on yritys, joka... Hän piti pitkähkön ylistyspuheen. Ja vielä puolustivat asiata viskaali ja rehtori, eikä tohtorikaan pannut vastaan, vaikka vähän partaansa myhäili.
Hän pani erikoisen painon »herra» sanalle. Lähellä seisovat kääntyivät päin pidätetty naurunpilke silmänurkassa. »Eihän meissä ole yhtään herraa», myhäili Uutela hiljakseen silittäen korvallishiuksiaan lakinreunan luota. Hänkin pani erikoisen naurahtavan painon »herra» sanalle ja vilkasi samalla merkitsevästi Rimpiläisen kädessä olevaan keppiin. Savolaiset kohauttivat kulmiaan: ohoh!
Jos te yht'äkkiä, kesken tukevia periaatteitanne heräisitte ja löytäisitte itsenne: vallan toisena ihmisenä? Antti myhäili. Mitä joutavia! Vannomatta paras. Ihmeitä tapahtuu. Mitä hän tarkoitti? Oliko hänellä jotain mielessä? Minuun alkoi keskustelu tehdä kiusallisen vaikutuksen, otin puheenvuoron, saadakseni sitä kääntymään toisaanne. Agnes, kuinka sinä oikeastaan viihdyt Pietarissa?
O, så söt! Ja sitten he kilvalla ottivat Lilliä syliin, suutelivat ja puristelivat ja nauroivat. Så söt, så söt! Emmi seisoi taempana ja myhäili. Ei hän oikein tiennyt mitä se oli tuo »så söt, så söt», päätti kuitenkin kaikesta, että se mahtoi merkitä jotain erinomaisen hyvää. Mutta äkkiä he kävivät totisiksi. Rouva kertoi, mitä lienee kertonut. Emmi ei ymmärtänyt, kun se kävi ruotsiksi.
»Ja hauskat ajat!» vastasi joku iskien merkitsevästi silmää toiset hymyilivät. »Niin on, niin on», myhäili Uutela, yhä tyytyväisempänä. Tie kulki nyt avaran vastakylvetyn peltovainion läpi. Pitkät väkevämultaiset sarat hyväilivät Uutelan maamiessilmää ja houkuttelivat hänen aivankuin vetämään kostean mullan keväistä tuoksua sieraimiinsa. »Kelpaa nyt kauranjyvän itää!» virkahti hän iloisesti.
Ei tarvinnut toisen muuta kuin kuunnella ja myötellä. Soittamaanko se Fanny aikoo ruveta? myhäili rouva Ahlholm, minä ihmettelin että mihinkä se niin kiireellä läksi tohtori Brobergin luota. Niin, miksei hän siellä nyt puhellut Spooperkin kanssa, sanoi rouva Penttinen, myöhemmälläkin kyllä vielä olisi ehtinyt soittaa.
No entäs sitten?" "Erkillä on hyvä käytännöllinen pää, käytännön hän heti käsittää, mutta itse tieteellisen perustuksen hän jättää, unhottaa; sanalla sanoen, hänellä, suoraan puhuen, ei ole halua." "Vai niin," myhäili kapteeni. "Niin," jatkoi maisteri, "minusta todellakin tuntuu ikävältä sanoa olevani liikaa täällä." "Hm, se oli ikävää maisterille.
Riittäähän sinun palkkasi hyvin kyllä siihen, kun laitat tänä vuotena vähemmän muuta vaatetta. Läsnäolijain kasvoille syntyi omituisia liikkeitä. Auvinen itse myhäili äänettömänä, puhumatta puoleen tai toiseen, ja räätäli ryhtyi siivoilemaan sieraimiansa. Aliinaan tämä myöntituuma vaikutti eniten. Hän siirtyi samassa pois pöydän luota ja seurasi levottomana keskustelun päätöstä.